Poikani on nyt 2v 3kk. Vauva-ajan haasteista tuntuu olevan jo aikaa, mutta uusia on todellakin tullut tilalle.
Nyt on aika pohdiskella taas sitä kasvatusta. Mikä on sallittua, mikä
ei. Ja miten rajat asetetaan. Vaikka kuinka olisi mukava antaa lapsen
juosta pellossa ja toteuttaa itseään ilman minkäänlaista kuria... Mutta
noh, viimeistään tässä vaiheessa tulee löytää sisältään pieni paha
poliisi ja opettaa lapselle, että ei tarkoittaa ei.
Positiivisia asioita kaksivuotiaassa:
* Ei tarvitse enää varoa, että putoaa ihan kaikkialta päälleen
* Ei pistä aivan kaikkea enää suuhun
* Viihtyy jo pitkiäkin aikoja leikkien itsekseenkin, jos sille päälle sattuu
* Tykkää edelleen kiivetä syliin tankkaamaan äiti-energiaa
Ja sitten niitä haasteita:
1. Ykköshaaste on varmaan se totteleminen. Mitä tarkoittaa, jos äiti antaa ohjeen. Pysähdy! Älä juokse autotielle. Älä avaa DVD-soitinta, älä heitä ruokaa lattialle, älä juokse portaita alas, älä mene toisen pihaan... Useimmat asiat ovat sellaisia, että lapsi ei ymmärrä niitä vaaratilanteiksi. Mutta sitten alkaa olla myös niitä "teen tämän tahallani, saadakseni huomiota tai koska minulla on tylsää tai ärsyttää tai olen väsynyt ja nälkäinen" eli uhmaikähän se siellä. Terrible twos. En ole oikein varma, että mikä olisi paras tapa saada lapsi ymmärtämään, että tällainen käytös ei vetele. Tottakai sanotaan, että ei, näin ei saa tehdä. Mutta usein hän vaan riemastuu kieltämisestä - hah, sainpas huomiosi! Ja ajattelee, että siinä on kyse leikistä. Sen lisäksi olen ottanut syliin, pitänyt paikallaan ja selittänyt hyvin vakavalla äänensävyllä, ettei näin saa tehdä, ehdottomasti ei. (Esimerkiksi hänellä oli pari viikkoa sitten tapana purskauttaa juomansa mehu/vesi/maito lattialle suustaan. Tähän alaleuan pitäminen ja lapsen kiinnipitäminen toimivat ainakin toistaiseksi) Jos siis puhe ei mene perille - mikä auttaa? Aresti?
2. Toinen haaste meillä on edelleen se syöminen. Lapseni on kyllä alkanut syödä tiettyjä ruoka-aineita sille päälle sattuessaan hyvin. Perunaa menee, jos se on sopivankokoissa paloissa, voilla maustettuna ja lämpöistä. Mutta auta armias jos on kylmää niin ei mene. Raejuustoa menee useimmiten myös hyvin. Ja meloonia. Ja porkkanoita ja parsakaalia. Ja nuudeleita, spaghettia ja pastaa. Ja riisiä. Ja papuja. Ja hedelmiä ja marjoja. Mutta lihaa/kalaa ei mene lainkaan. Ei makkaraa. Hän on siis kasvissyöjä. Yritetään toki harvase päivä, että menisi, mutta toistaiseksi ei mene. Suu pannaan kiinni ja heittäydytään makarooniksi.
3. Kielen kehitys. Vaikka neuvolantäti sanoikin, että ei mitään hätää, kyllä se sieltä kehittyy, niin vanhempina toki haluaisimme, että hän jo osaisi kertoa, mikä on vialla tai mitä haluaa. Silloin hänen kanssaan voisi jo alkaa neuvotella asioista. Mutta kaksi-kolmikielinen kuin hän on, ei tämä vaihe tietenkään ole helppo. Lisäksi hän on motorisesti todella taitava ja vieläpä poika, joten kaikki kehitys menee edelleenkin siihen kiipeilyyn, juoksemiseen jne. Hänen käyttämiään sanoja:
Cat, Car, Six, Seven, This, Dish, Go, No, Money, I know, Haloo, Bye bye...
Äiti, Isi, Viisi, Kuusi, Ei sinne!, Tämä, Auto, Ei, Mene, Aisha (hän itse), Mä (maito), Hauva, Missä, Harja, Kakka, Kukka, Mumma...
Xiexie
Tuntuu, että joitakin sanoja hän on jopa unohtanut puolen vuoden takaa...
4. Sittenpä on ne muutamat asiat, jotka olisi hyvä oppia seuraavan vuoden aikana, eli vessassa käyminen ja tutin pois jättäminen. Kumpaakaan emme ole halunneet ajoittaa tälle kesälle, vaikka periaatteessa ne olisivat nyt onnistuneet. Kuitenkin Kiinaan syksyksi lähtömme takia olemme halunneet pitää näistä kahdesta asiasta edelleen kiinni. Tavallaan olen pahoillani siitä, että lapsen kehitys hidastuu tämän elämäntilanteen myötä, mutta toisaalta tiedän, että ilman vaippoja ja tutteja Kiinassa tulee olemaan astetta hankalampaa. Ja todella haasteellista se tulee olemaan jo nyt. Suomessa kesällä kun pystyy juoksemaan illalla pihalla vaikka kuinka pitkään, ilman minkäänlaista pelkoa siitä, että jää auton alle. Kiinassa taas ulkoilu tulee tapahtumaan käytännössä valjaissa, sillä lapsi ei edelleenkään yhtään ymmärrä, miksi autotielle ei saa juosta. Noh, on tässä se hyvä puoli, että koska lapseni on niin kova juoksemaan ja niin nopea niin äitikin saa siinä ylimääräistä arkiliikuntaa illaksi, kun juoksee valjaissa olevan lapsen perässä.Tutti haittaa myös kielen kehitystä, mistä syystä hän saa sitä käyttää ainoastaan nukahtaessaan tai ollessaan hyvin väsynyt. Puhumattakaan tietenkään purentavioista.
5. Tapakasvatus. Haluaisin, että lapseni oppisi tiettyjä hyviä tapoja, kuten että ruokailun aikana istutaan pöydässä, ei katsota televisiota ja ei vaellella ympäriinsä. Eikä varsinkaan heitellä ruokaa lattialle, vaan syödään siististi. Tietenkin hänen ruokailupaikallaan n. 2m säteellä näyttää ydinpommin räjähdykseltä joka ruokailukerran jälkeen.
6. Television katselu vs. leikkiminen. Elämme sellaisella rytmillä, että lapsi saa n. 1-1,5h ulkoilua kaksi kertaa päivässä ja sen lisäksi tietysti leikkii päälle sisällä. Hän nukkuu n. 1.5-2h päiväunet ja n. 9-10h yöunet. Äkkiseltään laskettuna noiden jälkeen jää sellainen 9h syömiseen (yleensä 5 kertaa päivässä), leikkimiseen ja sitten siihen television katseluun, jota hän kyllä tykkäisi harrastaa aika paljon. Annamme yleensä illalla katsoa samaan aikaan, kun itse katselemme jotakin ohjelmaa. Toisaalta en haluaisi, että lapsi on täysin kiinni tv:n katselussa, mutta toki siitä on apua, jos ja kun elämässä täytyy tehdä myös muita asioita kuten kotitöitä yms.
Että sellaisia haasteita. Jos on hyviä vinkkejä 2-vuotiaan kasvatukseen niin otan mielellään niitä vastaan.
My son is now two, which means he can be quite a challenge. He is bilingual and a boy, which means he has not yet started to communicate in a useful manner. Sure he can ask for milk and tell me when he has pooed, but I can't have a conversation with him - so that he would for example understand why I am saying 'no' to something. He is unbelievably fast and loves to run - his legs are long and my greatest worry right now is that he's hit by a car. I can catch him by running but I really need to run - no walking will do. Older women in the family cannot, so we need to keep him chained quite a lot...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti