Poikettiin yhden yön reissulla Helsingissä hakemassa Kiinan viisumeitamme.
Helsinki on sunnuntaisin aika autio. Kuitenkin sunnuntai-iltana oli jonkin verran mökkipaluuliikennettä.
Yövyttiin Mikonkadun radissonissa. Tämä hotelli on muuten rakennettu samaan taloon (tai sen paikalle), jossa edesmennyt ukkini asui vuosikymmenet. Oli lievästi Creepyä katsella ulos hotellihuoneemme ikkunasta sisäpihalle, joka on joteensakkin vielä samassa kunnossa kuin 15.10.1993, jolloin vaarini lyyhistyi siihen samaiselle laatoitukselle ja kuoli. 20 vuotta sitten. Miten ihmisen elämä menee näin nopeasti ohi, minä jaksan miettiä.
Oltiin poikasen kanssa kaksin minilomalla ja siitä otettiin tietysti kaikki irti. Kylvettiin kaksi kertaa saman illan aikana...
Ja käytiin juoksentelemassa Kaisaniemen puistossa ja rautatien torilla.
Aikaisemmin päivällä saatiin matkaseuraa, kun viikonlopun vieraillani oli sama matka... Harvemmin käy niin, että omien järjestämien bileiden jälkeen lähtee tuollaiselle 300km saattimatkalle. Mut tää viikonloppu ei ollutkaan ihan tavallinen.
Takapenkillä vois olla ollut enemmänkin tilaa.
Mieheni tuli myöhäisellä koneella Lontoosta, joten jätin hänet nukkumis/lapsenvahtivuoroon, kun livahdin aamiaisen kautta varsinaiselle syylle, miksi tulimme yhdeksi yöksi Helsinkiin.
Vuorossa oli nimittäin Kiinan viisumien hakureissu. Nehän pitää hakea jalan konsulaatista, eli postitse niitä ei voi hakea... On minusta aika hyvin, että tää on neljäs Kiinan matkamme, mutta toistaiseksi en ole vielä aiemmin vieraillut kyseisessä konsulaatissa. Eli on ollut hyviä ystäviä, jotka ovat puolestamme rampanneet siellä... Tällä kertaa kuitenkin halusimme yhdistää vähän arjen luksusta tähän byrokratian kukkaseen, josta taidankin kirjoitella toiseen postaukseen.
We did a quick visit to Helsinki this week to apply for our Chinese visas, which you must do in person in the Finnish-Chinese consulate in Kulosaari. Therefore I was joined by my weekend quality guests on my way to the Capital - Thank you Tino for driving, after 2h of sleep I would have been quite a traffic hazard. We stayed at the Radisson SAS Mikonkatu this time, which is weirdly built on top of my grandfather's old flat. I could even see his death mark from the window, which was very creepy, but somehow reminded of the way life goes past way too fast. Small finn and I took most out of our hotel night by bathing twice and running around the parks near by. Nice minibreak.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti