Olipa kerran 10 vuotta sitten Turussa

Hupsista. Eilen tuli täyteen 10 vuotta siitä, kun ensikertaa tapasin aviomieheni. Lisäksi tuli 6 vuotta häistämme, koska kätevästi menimme naimisiin 29.7.2007, eli samaisena päivänä, jolloin myös päivämäärien muistaminen rajoittuu yhteen vuodessa tämän parisuhteen osalta.

Kymmenen vuotta tuntuu kyllä aika pitkältä ajalta. Sen kunniaksi ajattelin hieman muistella sitä, miten tämä tarina alkoi.

Kymmenen vuotta sitten vietimme yhdessä viikon, joka muutti kummankin elämän. Oli tuskaisen kuuma ja oli Turku. Oli Finncon/Eurocon 2003.

Mieheni oli kutsuttu Animeconin kunniavieraaksi. Hyvä ystäväni oli rekrytoinut minut 'kvismännöimään' eli toimimaan kunniavierasemäntänä. Minun kvismännöitävänäni oli kuitenkin ihan toinen kirjailija vaimoineen, Michael Swanwick ja Marianne Porter.

Muistan, kun näin mieheni ensimmäistä kertaa livenä. Hän seisoi Hamburger Börsin aulassa ja näin hänet vilaukselta, kun kävelimme ohi. Ensimmäinen ajatukseni oli: "Vau, onpa hyvännäköinen mies. Hän ei missään tapauksessa voi olla kunniavieraamme, sillä se tyyppi ohjelmalehdessä ei ole ollenkaan noin hyvännäköinen".

Tapasimme uudestaan Harald-viikinkiravintolassa muutamia minuutteja myöhemmin ja minun oli myönnettävä, että olihan se meidän kunniavieraamme...

Istuimme suunnilleen vastatusten sillä illallisella ja ajattelin, että noin hyvännäköisellä miehellä ei missään tapauksessa voi olla aivoja (Too good to be true), joten aloin jutella hänen kanssaan. Harmikseni ne aivotkin sieltä löytyivät ja hyvin pian ymmärsin, että tässä on unelmieni mies, Tall, dark and handsome ja vielä heittämällä älykkäämpi kuin minä. Ei mennyt siis kauaa, ennen kuin minä olin myyty. Muistan, että keskustelimme japaninkielen opinnoista. Alusta asti oli selvää, että meitä yhdisti kaipuu kaukoitään, mikä edelleen on kyllä yksi suhteemme kantavista ajatuksista ja haaveista.

Seuraavana iltana olimme ystäväni takapihalla grillijuhlissa, jossa poistuttuani vessaan mieheni oli sanonut vieressään istuvalle henkilölle "In a parallel universe, I just met my wife."

Koko viikon aikana, kumpikaan ei sanonut mitään. Jälkikäteen ajattelen, että mikäli olisin kuvitellut, että tämä mies voisi ikinä olla kiinnostunut minusta - en olisi voinut olla oma itseni. Mutta, koska arvelin, että tsäänssit olivat ehkä 0%, annoin aika 'terveen' kuvan omasta sekopäisestä itsestäni. Ja jostain kumman syystä se puri.

Viikon päästä lähetin hänelle sähköpostin, jossa sanoin, että minun mielestäni meillä oli yhteys. Toisessa e-mailissa puhuttiin avioliitosta, kolmannessa oli päätetty lasten nimet. Tietenkään, kumpikaan ei mitenkään silloin voinut tietää, kestäisikö tämä. Sehän oli sinänsä pähkähullua. Niihin aikoihin halpalentoyhtiöt vasta aloittelivat, joten Lontoo-Jyväskylä kaukosuhde tuntui aivan käsittämättömältä ratkaisulta. Ikäeroahan meillä on se 10 vuotta... Lisäksi en ollut tosiaankaan etsimässä parisuhdetta siinä vaiheessa elämääni... Kuitenkin, kun SE ihminen kävelee elämääsi, et sinä sano ei. 

Periaatteesta, en usko rakkauteen ensisilmäyksellä. Ystäväni sanoi meille häissämme, että näimme toisissamme 'potentiaalia ensisilmäyksellä'. Tämä on varmasti totta. Vasta aika näyttää, mikä toimii ja mikä ei. 10 vuotta myöhemmin, en voisi olla tyytyväisempi siihen salamaniskuun, joka oli kohtaamisemme tuskaisen kuumassa Turussa. Olen edelleen täysin varma siitä, että minulle sopivampaa henkilöä maailmasta ei löydy. Miksi hän minua jaksaa katsella, se on jokapäiväinen arvoitus, jota en varmaan koskaan oikein ymmärrä. Kuitenkin tämä mies on tehnyt minut onnelliseksi jo 10 vuotta. En nää mitään syytä, miksi ikinä eroaisimme. This is it. Olen rakastuneempi mieheeni tänään enemmän kuin koskaan aiemmin, edes alussa. Olen jo ajat sitten lakannut laskemasta, kuinka monta päivää olemme olleet yhdessä. Kun aikaa on loppuelämä, eihän sillä ole merkitystäkään.

Yesterday was the tenth anniversary of me meeting my husband. And also our sixth anniversary. For the sake of this important day, I've laid out some old pictures and some memories about the very beginning our story together.