Kiinassa en voi reenata Kempoa, mutta onneksi on sulkapallo.
Paikallinen tutkimusryhmäni pelaa sulkapalloa kaksi iltapäivää viikosta, yleensä torstaisin ja sunnuntaisin klo 15-18.
Kun opiskelijat ovat pelanneet sulkapalloa kaksi kertaa viikossa parin kolmen vuoden ajan, heistä tulee todella hyviä pelaajia.
On tietysti niitä, jotka eivät ota 'sulkapalloliigaa' niin vakavasti... Ja toisia, jotka taas ovat paikalla joka kerta. Ystäväni Tianlun (yllä) on sulkapalloliigan sihteeri. Siihen kuuluu kenttien vuokrien järjestäminen, veden hankinta ja varamailojen ja -pallojen kuskaaminen paikan päälle. Lisäksi hän pitää kirjaa siitä, ketkä tulevat pelaamaan ja milloin. Jos käy seitsemän kertaa kuukauden aikana, saa palkinnon (oliskohan se 50RMB, eli n. 6euroa rahaa).
Kiinalaiset tytöt eivät ole yleensä kiinnostuneita urheilemaan. Heidän kuuluukin olla 'heikkoja' ja 'hauraita', sillä sellainen on paikallinen naisihanne. Toki myös löytyy poikkeuksia tähän sääntöön, mutta joka tapauksessa minun urheilurutiinini aiheuttaa ihmettelyä jatkuvasti. Sanoisin, että tasoni on jossain tyttöjen ja poikien välimaastossa. Tytöt ja freshmenit (jotka eivät ole pelanneet säännöllisesti vuosia) voitan mennen tullen, mutta pojissa on huomattavasti enemmän vastusta. Professorin mukaan olen kehittynyt kovasti Kiinassa oloni aikana, mikä lienee totta, sillä nykyisin pystyn pelaamaan puolitoista tuntia yhtä kyytiä ilman, että täytyy olla henkihieverissä ja lisäksi lyön selkeästi paremmin. Minullahan on tennistausta, mutta sulkapalloa en ole oikeastaan koskaan pelannut muuta kuin satunnaisesti.
Sulkapalloon kävellään yleensä koko ryhmän voimin ja matkalla on hyvä hedelmäkauppa, josta saa tuoreet hedelmät puoleksi viikoksi.
Tianlunilla ja minulla on yhteinen tavoite tälle syksylle. Se on, että yritämme löytää tavan voittaa tämä mies (alla) eli M'Kai, joka on ryhmän sulkapallo champion. Viimeksi hävisin M'Kaille kahdessa erässä niin, että sain 11 ja 12 pistettä 21:stä, eli aika kaukana vielä ollaan. Sen jälkeen valuin hikeä niin paljon että en varmasti ikinä ole edes saunassa ollut niin märkä. Siispä tavoitetta piisaa...
Tyttöjen sulkapallokuningatar on Yanya, joka silloin tällöin voittaa minut ja joskus minä voitan. Hänellä on paljon voimaa ja nopeutta.
Liu (alla) taas on kiinan openi, mutta sulkapallossa hän ei ole kovin kova.
Tykkään siitä, että sulkapallo on sellainen laji, jota kaikki voivat harrastaa. Vaikka olisi aivan aloittelija, niin silti aika nopeasti pääsee kiinni siitä. Sen takia se sopii hyvin tutkimusryhmän yhteiseksi harrastukseksi. Jos minulla on joskus tutkimusryhmä, aion ehdottomasti pakottaa alaiseni johonkin yhteiseen liikuntaharrastukseen. Tällainen on oiva tapa luoda me-henkeä ja edistää ihmisten välistä luottamusta ja kommunikaatiota. Ei kannata vähätellä urheilun osuutta ihmisen elämän sosiaalisena fasilitaattorina...
In China, I cannot do Shorinji Kempo practise (except solo forms), but thank god there is badminton. My research group plays two times per week for three hours in the afternoons. This is good for the group spirit and communication. I have improved quite a lot, says my professor, which is probably true as I have never before played this regular. However, I have played Tennis for several years, which means I know some hits. I enjoy this very much, as it's good for my health as well as for the social aspects of bonding with the students. If I would ever have my own research group, I would definitely make them do some sport together!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti