Lapsen huoneen sisustusta

 Kotona olemisen ihania puolia on se, että voi sisustaa ja järjestellä. Meillä on pojan huone jo pidemmän aikaa vaatinut muutosta. Se oli aikaisemmin ns. vierashuone, mutta koska tämä kolmosmakkarimme on ehkä n. 9neliöö tai jotain, päätimme pistää sen huonekalut uusiksi, jotta lapselle tulisi leikkitilaa.

Niinpä vierassänky ja kirjoituspöytä saivat kyytiä. Niitä hän ei tarvinne seuraavaan viiteen vuoteen.

 Sen sijaan tälle on tilaa: leluja ja leikkejä.

Niin kuin aiemminkin jo mainitsin, lapsen huoneen värityksen piti olla lime-turkoosi-valkoinen. Maton olen hankkinut ikeasta ja lampunvarjostimen tiibetiläiskaupasta Xi'anista.

 Uutta elinaikaa vanhoille lundiahyllyilleni saatiin valkoisella maalilla. Olen niin läpensä kyllästynyt vaalean puun väriin, että se on meillä saanut poistua muiden värien viereltä - lapsuuden yliannostus...

 Lundiahylly on ainoa isompi huonekalu, joka jäi. Poika nukkuu vielä yläkerrassa meidän kanssa samassa huoneessa, joten sänkyä ei leikkihuone kaipaa. Sen sijaan tilaa leluille, kyllä kiitos!

 Päikkärit voi nukkua lattialla mieluiten patjalla tai tyynyn päällä... Tosin nykyisin hän ei ole ollut kauhean kiinnostunut päivänukkuja, saattaa valvoa vaikka 9-12h ilman päikkäreitä! Muutama pieni jakkara/tuoli siellä on kalusteena. Saa helposti leikkien alta syrjään ja toisaalta voi olla, että hommataan pikkupöytä jossain vaiheessa...

 Ystävättäreni on maalari ammatiltaan ja entisöinyt siis kaikki nämä mun entiset kauheet koivun väriset hirvitykset. Jos kaipailet maalaria siis Jyvässeudulla niin ota yhteyttä minuun - ammattilaisella on hyvä jälki ja nopsaan tulee tehtyä:)

 Verhot on hankitty muistaakseni ihan Vallilasta tai oisko jopa eurokankaasta. Pimennysverhot vielä uupuu. Karvalelujen varastointitorni on ikeasta kans.

 Takaseinälle olen kerännyt kollaasiksi lapseni sukulaiset - kolme polvea ylöspäin, eli vanhemmat, isovanhemmat ja heidän vanhempansa. Meillä isovanhempiin kuuluu kuusi, ei neljä ihmistä, mutta seuraava polvi on ainoastaan verisukulaiset kattava. Siitäpä muodostuukin mukavasti 4x4 kuvainen kollaasi. Halusin, että kuvat olisivat erikokoisissa kehyksissä ja että ne olisi sommiteltu vähän epätasaisesti, ei siis täysin mitatuin kulmin. En ole aivan tyytyväinen tähän kollaasiin, mutta suurpiirteiselle ihmiselle se välttää. Siitä voi lapsen kanssa kysellä, kukas tämä on ja niin edelleen. Elossa olevat henkilöt hän kuvista tunnistaakin jo helposti. Meillä kun lähin mummi asuu 300km päässä ja kaukaisin 1900km päässä, niin on hyvä, että välillä muistellaan, ketäs nämä läheiset ovat.

 Tykkään keltavihreän ja valkomustan kontrastista <3. Mulla on varmaan 10 tällasta kuvaa kamerassa...

  Koiranhäntäkoukkuja löytyy ikeasta myös kivoja minusta.

 Säilytysrasioita olen myös yrittänyt hankkia samantyyppisiin sävyihin.

 Luhdan isot valkoiset korit sen sijaan on ihan ykkösiä, kun pitää saada lelut yhteen kasaan.

Tää on näitä projekteja, jotka ei oo koskaan valmiita... Mut on se nyt ainakin kaksvuotiaalle toiminnallisempi leikkiympäristö kuin aiemmin ja siellä myös ollaan paljon. Ihana saada lelut keittiön lattialta pois vihdoinkin!

I have been clearing the nursery and turning it into a toddler's playroom now that we've had some time to be at our home. My colors are white, lime and tuquoise. Of course the toys already bring a lot of color into the room, so it's not like those will be all... However, I am pretty pleased with the progress: Big furniture have been taken away and playspace has been brought on. This room has now clearly turned into 'HIS' instead of 'GUEST' as it was a while back. Decorating is a neverending process.