Viimeisen reilun kuukauden ajan olen jatkanut IMDB Top 250 listaprojektin katselmuksia ystäväni kanssa. Kirjoittelen parista elokuvasta, jotka on tullut katseltua lähiaikoina.
Gran Torino *****
Tämän Clintin elokuvan olin toki nähnyt jo aiemminkin, mutta koska joskus pitää katsoa myös niitä elokuvia, joita puuttuu ystävättäreni listalta - katselin tämän mieluusti uudestaan hänen seurassaan. Pidän Gran Torinosta eritysen paljon. Siinä on kulttuurien välistä komiikkaa ja tragediaa ja tavallaan katselijaa miellyttävä loppuratkaisu, joka ei ehkä tule yllätyksenä, mutta kuitenkin toisen katselukerran tämä ehdottomasti kestää. Tosin minähän olen hardcore Clinttifani, joten ehkä olen hieman puolueellinen.
Requiem for a Dream (Unelmien sielunmessu) ****
Unelmien sielunmessu minulta löytyy hyllystä ja sen olin myöskin katsellut jo aiemmin. Olin kiinnostunut näkemään, josko tämä elokuva aiheuttaisi samanlaisia tunteita kuin silloin 10+ vuotta sitten kuin näin sen ensimmäisen kerran. Nyt täytyy sanoa, että sitä on edelleen äärimmäisen ahdistava katsoa, vaikka ymmärrän hyvin, miksi tämä ansaitsee paikkansa parhaiden elokuvien listalla. Parasta tässä elokuvassa on juuri se, miten se kuvaa ihmisten addiktioita monikerroksisesti - äidin, pojan ja miniäkokelaan kautta. Täytyy sanoa, että toki olin 20veenä huomattavasti enemmän järkyttynyt tästä kuin nyt vanhempana. Ehkäpä sekä aikuisviihteen että Spartacuksen yms katsominen turruttaa.
Les Diaboliques (Pirulliset) *****
Tässä on kyllä niin vahva elokuva juoneltaan, että avot! Hyvä vanhat elokuvat, miksei nykyään ole enää vastaavia, mietin... No, joka tapauksessa Les Diaboliquesin saa lainaksi kirjastosta, suosittelen. En spoilaa tässä käänteitä, mutta sanotaan nyt näin, että henkilöhahmot on hyvin luotu, samoin piinaava tunnelma. Tätä elokuvaa kannatti odottaa. (Päästiin siis vihdoin kirjastoon ja hankittiin uudet kirjastokortit. Mun maksoi huikeat 2eur... Kannattiko siis kituuttaa monta kuukautta ilman... Hohhoijaa) Juoni kertoo sisäoppilaitoksen henkilökunnasta. Actioni on ehkä jotain murhamysteerin ja kolmiodraaman väliltä. Samaa fiilistä kuin 'Kolmas mies' -elokuvassa, mut minusta tää oli parempi.
Into the Wild (Erämaan armoilla)*****
Tämä on just sellainen elokuva, josta mä tykkäsin, kun olin 15vee. Ja on sillai vieläkin. Suuri osa tapahtumista kelautuu mun lempparipaikassa eli Alaskassa ja oli myös kuvattu siellä. Maisemat on siis huikeita. Tässä on tosi paljon samaa kuin 'Reality Bites'-elokuvan 'Troy' hahmossa, jotain samaa nuoruuden pöllöilyä, joka on koskettavaa, varsinkin, koska tarina perustuu tositapahtumiin. Ja lapsuuttammehan me kaikki jollain tasolla pakenemme, se nyt on selvää. Veljeni sattui olemaan meillä, kun katsoimme tätä elokuvaa ja hän oli kanssani täysin erimieltä: Kuulema koskaan hän ei ollut halunnut lähteä sivilisaatiosta erämaahan omien ajatuksiensa pariin. En tiedä, minä kuulun siihen kategoriaan, joka ihannoi moista. Ymmärrän, etten todennäköisesti koskaan tule toteuttamaan survival-fantasioitani, mutta kyllä minun sisälläni asuu se joku, joka haluaisi käppäillä metsään ja katsoa, että tuleeko toimeen vai ei. Olen silti sitä mieltä, että tämä ei ole jokaisen fantasia. Kaikissa meissä ei asu pieni Katnis Everdeen. Mutta koska minussa se asuu niin saahan tämä leffa toki täydet viisi tähteä minulta. Se oli aito. Nuoret ovat tyhmiä ja tekevät käsittämättömiä munauksia, eivätkä ymmärrä sitä, mikä elämässä on tärkeintä. Se on kuitenkin tarinan arvoinen asia ja tarinan, jonka minä jaksan käydä läpi uudelleen ja uudelleen.
In the last month or so, I have continued my IMDB's Top250 list watch with four pretty good films. Two first once I was rewatching and the two following were new on the list. 207/250 done.
Gran Torino *****
Tämän Clintin elokuvan olin toki nähnyt jo aiemminkin, mutta koska joskus pitää katsoa myös niitä elokuvia, joita puuttuu ystävättäreni listalta - katselin tämän mieluusti uudestaan hänen seurassaan. Pidän Gran Torinosta eritysen paljon. Siinä on kulttuurien välistä komiikkaa ja tragediaa ja tavallaan katselijaa miellyttävä loppuratkaisu, joka ei ehkä tule yllätyksenä, mutta kuitenkin toisen katselukerran tämä ehdottomasti kestää. Tosin minähän olen hardcore Clinttifani, joten ehkä olen hieman puolueellinen.
Requiem for a Dream (Unelmien sielunmessu) ****
Unelmien sielunmessu minulta löytyy hyllystä ja sen olin myöskin katsellut jo aiemmin. Olin kiinnostunut näkemään, josko tämä elokuva aiheuttaisi samanlaisia tunteita kuin silloin 10+ vuotta sitten kuin näin sen ensimmäisen kerran. Nyt täytyy sanoa, että sitä on edelleen äärimmäisen ahdistava katsoa, vaikka ymmärrän hyvin, miksi tämä ansaitsee paikkansa parhaiden elokuvien listalla. Parasta tässä elokuvassa on juuri se, miten se kuvaa ihmisten addiktioita monikerroksisesti - äidin, pojan ja miniäkokelaan kautta. Täytyy sanoa, että toki olin 20veenä huomattavasti enemmän järkyttynyt tästä kuin nyt vanhempana. Ehkäpä sekä aikuisviihteen että Spartacuksen yms katsominen turruttaa.
Les Diaboliques (Pirulliset) *****
Tässä on kyllä niin vahva elokuva juoneltaan, että avot! Hyvä vanhat elokuvat, miksei nykyään ole enää vastaavia, mietin... No, joka tapauksessa Les Diaboliquesin saa lainaksi kirjastosta, suosittelen. En spoilaa tässä käänteitä, mutta sanotaan nyt näin, että henkilöhahmot on hyvin luotu, samoin piinaava tunnelma. Tätä elokuvaa kannatti odottaa. (Päästiin siis vihdoin kirjastoon ja hankittiin uudet kirjastokortit. Mun maksoi huikeat 2eur... Kannattiko siis kituuttaa monta kuukautta ilman... Hohhoijaa) Juoni kertoo sisäoppilaitoksen henkilökunnasta. Actioni on ehkä jotain murhamysteerin ja kolmiodraaman väliltä. Samaa fiilistä kuin 'Kolmas mies' -elokuvassa, mut minusta tää oli parempi.
Into the Wild (Erämaan armoilla)*****
Tämä on just sellainen elokuva, josta mä tykkäsin, kun olin 15vee. Ja on sillai vieläkin. Suuri osa tapahtumista kelautuu mun lempparipaikassa eli Alaskassa ja oli myös kuvattu siellä. Maisemat on siis huikeita. Tässä on tosi paljon samaa kuin 'Reality Bites'-elokuvan 'Troy' hahmossa, jotain samaa nuoruuden pöllöilyä, joka on koskettavaa, varsinkin, koska tarina perustuu tositapahtumiin. Ja lapsuuttammehan me kaikki jollain tasolla pakenemme, se nyt on selvää. Veljeni sattui olemaan meillä, kun katsoimme tätä elokuvaa ja hän oli kanssani täysin erimieltä: Kuulema koskaan hän ei ollut halunnut lähteä sivilisaatiosta erämaahan omien ajatuksiensa pariin. En tiedä, minä kuulun siihen kategoriaan, joka ihannoi moista. Ymmärrän, etten todennäköisesti koskaan tule toteuttamaan survival-fantasioitani, mutta kyllä minun sisälläni asuu se joku, joka haluaisi käppäillä metsään ja katsoa, että tuleeko toimeen vai ei. Olen silti sitä mieltä, että tämä ei ole jokaisen fantasia. Kaikissa meissä ei asu pieni Katnis Everdeen. Mutta koska minussa se asuu niin saahan tämä leffa toki täydet viisi tähteä minulta. Se oli aito. Nuoret ovat tyhmiä ja tekevät käsittämättömiä munauksia, eivätkä ymmärrä sitä, mikä elämässä on tärkeintä. Se on kuitenkin tarinan arvoinen asia ja tarinan, jonka minä jaksan käydä läpi uudelleen ja uudelleen.
In the last month or so, I have continued my IMDB's Top250 list watch with four pretty good films. Two first once I was rewatching and the two following were new on the list. 207/250 done.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti