Tällä viikolla sanoin heipat panamalaiselle maisteriopiskelijalle, jonka kaksi vuotinen taival Jyväskylässä päättyi. Surettaa hieman enemmän kuin osasinkaan aavistaa. Tulimme alusta lähtien tosi kivasti juttuun ja oli ihanaa kun tutkimusryhmässä oli samanhenkistä tyttöenergiaakin.
Mutta sellaista se opiskeluaika on, menee loppujen lopuksi tosi nopeasti ohi ja ihmiset muuttavat maailmalle. Kyllähän minulla on paljon ystäviä kaikilla mantereilla, mutta latinoamerikka kuuluu niihin paikkoihin, joihin en usko tekeväni montaa reissua elämäni aikana - mannerten välinen matkailu tulee todennäköisesti keskittymään Aasiaan - jos pääsen vielä joskus Australiaan ja pohjois-amerikkaankin niin olen onnellinen. Niinpä Panama-Suomi-ystävyyssuhteet ovat vaikeampia pitää yllä kuin edes ne kaukaisimpien kaverien melbournesta - kun keskiviikkona oli aika toivottaa hyvää elämää, oli minulla tippa linssissä - en oikeasti tiedä, tapaammeko enää koskaan:( ja tuntuu, että vastahan tapasimme..
Ei taida auttaa muuta kuin suunnitella uutta maailmanympärysmatkaa...sitten kunhan lapsi/lapset osaavat lukea (viihtyvät lennolla ilman viihdytystä)
Goodbye my friend
I'm going to miss you
Where ever you go
Thank you for
You know
And more
That I got from you
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti