Viihdytämässä englannin sukulaisia

Minun homma on ollut tällä viikolla aika rankka. On ollut sitä sakkia, jota on pitänyt viihdyttää. Ne on kuulema minulle jotain sukua. En ymmärrä vielä, mitä se oikein tarkoittaa, mutta heidät nähdessäni aloin muistella, että olen tavannut ennenkin nää tyypit.

Onneks mun mummi asuu tosi isossa talossa, joten mä sain paimennettua ne kaikki sukulaiset sen puutarhaan.

Onneks mä sain lainattua Ian-papalta krikettimailaa, joten paimentaminen oli hieman helpompaa.

Sitten kun ne vielä hyppi edes takaisin niin minä kyllä sanoin niille, että: "jäbäjäbäjäbäjäbä - Kukka!", mikä kyllä yleensä saa ne hiljenemään ja taputtamaan käsiään. (Hieman yksinkertaisia ovat siis)

Sitten kun ei puhuminen riittänyt niin kokeilin erityyppisiä leikitystekniikoita.

 Ukkia leikitin parkkitalolla. Isin annoin nostella mua liukumäkeen.

 Maz-setää mä kiikutin.

 Kolmosmummia mä vein kurkkimaan ikkunoista.

Kovaa työtä viihdyttää koko klaania...

Välillä piti pelailla krokettiakin.

 Aikuiset ei aina tajunneet, että missä kohtaa niiden pallojen piti olla, mut onneks mä olin valppaana ja kävin järjestelemässä ne.

 Kyllä aikuisten viihdyttäminen on kovaa hommaa, huh huh!

 Pitää antaa niiden paijata ja retuuttaa...

Mut ihan mukavaa niiden kanssa kuitenkin on. En vaihtais mun kumpaakaan sukua mihinkään toiseen maailmassa.