Tinakengät sulaa

Pääsin sitten viimein 9kk yrittämisen jälkeen tanssimaan:) Pikkujoulujen jatkoilla viime vuonna kävi nimittäin niin, että yksi seurueemme jäsen ei ollut ottanut henkkareitaan mukaan ja mehän jäätiin 'Bra':n ulkopuolelle silloin. Luvattua tuli, että mennään toiste. Noh, viime viikonloppuna seurue oli eri, mutta kylläpä oli pitkästä aikaa tosi hauskaa.

Oltiin 'Timessä', jossa oli ysäri-ilta:) - ei tarvinnut pelätä, etteikö olisi osannut biisejä ulkoa. Kyllä tuli nostalginen fiilis, sillä se näyttää jokseensakin samalta paikalta kuin 10+ vuotta sitten. Selkeesti viimeiset muistot siitä paikasta on jotain nuoren opiskelijaneidon sekoilua. Jälkikäteen ajateltuna: Tällä kertaa oli kympillä mukavampaa. Miksi? Tähän voisi tietysti vastata, että seura oli parempaa (also true), mutta vielä ehkä keskeisempi kehitys on tapahtunut korvien välissä, tai siinä, mitä nykyään ajattelen itsestäni. Kymmenen vuoden aikana kolutut tanssilattiat, sitsit, etkot, jatkot ja piikkiöbileet ovat ainakin sen opettaneet minulle, että 'ole oma itsesi ja pidä hauskaa, silloin kun voit' - ei niitä mukavia iltoja elämässä kuitenkaan satu kohdalle kovin usein. Miten ihanaa onkaan se, että voi käydä joskus vastaavanlaisessa ravitsemusliikkeessä ihan vaan kavereiden kanssa tanssimassa ja nauttimassa musiikista (joo mun musiikkimaku on kauhea, tiedän) ilman että tavoitteena on päätyä jonkun huojuvan, onnettoman miehen sänkyyn... Tulipa taas muistutus siitä, että Jyväskylässä mulla on kyllä puutetta hyvästä tanssiseurasta. Tilannehan toki pääkaupunkiseudulla tai Turussa on aivan eri. Eikä asiaa auta, että hyvät ihmiset muuttaa Helsinkiin! *murjotusta* 

Toisaalta selvästi minulla on jotain 'nuoruustraumoja' elämättömästä teini-iästä, koska 'Wish you were heret'jäi 90-luvulla tanssimatta. Mulla on vielä hyvässä muistissa eräskin Rednex-painotteinen disko, jossa sellaiset seinäkukkaset kuin minä (silloin) vaan katseli kateelisena, kun muut joras. Ei tullut sitten mieleen, että minäkin voisin... Onneksi näitä elämän epäkohtia voi korjata näin vanhempanakin.

Täytyy sanoa, että yhtään ei harmittanut taksijonossa, eikä myöskään nousta neljän ja puolen tunnin yöunien jälkeen muksun kanssa MLL:n kirppikselle... Olo on toki ollut parempikin, mutta uskallan epäillä, että en ollut mitenkään överikännissä - pisteet siitä mulle siis. Toki en kyllä tällä iällä joka lauantai (tai edes kovin usein) viitsisi raahautua, vie se bilettäminen sen verran energiaa ja ennen kaikkea lisää kaloreita ruokavalioon(!), mutta valikoituina hetkinä, kun seura on laadukasta(?), niin tulee kyllä sellainen olo, että ei se elämä mihinkään lapsen hankintaan lopu - hyvä niin.

 

 Muutamat kuvat sitseiltä 2008:/ Ens vuonna mä pääsen sitseille. Tää on pyhä lupaus.