Kyllä pienen lapsen äidin toiveloma on mummolassa. Oli se sitten kajaanissa tai colchesterissa, on ihanaa kun joku muukin on kiinnostunut oman lapsen menosta ja haluaa ottaa luokseen vapaaehtoisesti - eikä tarvitse ainakaan kauheasti pyydellä anteeksi sitä, että lapsi nyt tässä iässä on vähän hankala. Toki, hän on jo hieman omatoiminen - osaa kävellä ja syödäkin itse, mutta voi sitä sotkua, voi sitä mielen osoitusten määrää ja omaa tahtoa. Mummot pelastavat äitien elämiä. Ja isien kans.
Anoppini on kaikin puolin mukava ihminen. Hän tykkää kokata ja on siinä myös loistava. Hänellä on huomattavasti parempi maku ja tyyli kuin minulla, sekä sisustuksessa että pukeutumisessa. Hänen luonaan vieraileminen on minulle inspiroivaa - kaikkialla on kaunista antiikkia, talossa ja puutarhassa. Ja tietysti hän palvoo poikaani (ja miestäni) joten mikäs siinä.
Toki asuessaan jonkun muun kotona viikon verran joutuu tekemään kompromisseja ja usein saman katon alla asuminen kiristää ilmapiiriä - kestän anoppiani kuitenkin paljon paremmin kuin omaa äitiäni - toisaalta miehelläni kilahtaa yleensä n.3 päivän päästä äitinsä kanssa. Tämän vuoksi olemme kaukaa viisaina suunnitelleet mieheni kaksi työreissua keskelle viikkoa. Me jäädään poikasen kanssa niiden ajaksi ihmettelemään maaseudun elämää hevosineen, lampaineen ja possuineen. Ainakin paljon ulkoilua on luvassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti