Viime viikonlopun bileissä (jotka mä törkeästi missasin, kun en jaksanut olla reissussa neljättä viikonloppua putkeen), minut oli havaittu 'parhaiten säilyneeksi' siis WTF? Kyseessä oli kaverieni tupareiden kymmenvuotismuistobileet, joissa oli katseltu kuvia heidän tupareistaan vuodelta 2002. Apua! Kuulema oli todettu, että kaikki muut olivat jokseenkin muuttuneet, mutta minä näytän edelleen samalta. En tiedä, onko tämä nyt hyvä vai huono asia...
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyisin olen 'hieman pöhöttynyt' versio siitä kymmenen vuoden takaisesta. Painoa ainakin on roimasti enemmän. Mutta en ole muuttanut hiusmalliani... en ole alkanut meikkaamaan tai pukeutumaan radikaalisti eri tavalla... Tästä voidaan varmaan arvella, että olen todella hidas muodin seuraaja, 10 vuoteen juuri mikään ei muutu...
Toisaalta esim. hiusmallin suhteen: Jos jostain tykkää niin tarviiko sitä vaihtaa? Mä arvelen, että mikä tahansa hiusmallin muutos minulle vain pahentaisi tilannetta. En värjää mun tukkaa lainkaan, en ole koskaan värjännyt... Kun oma värikin on ihan kiva niin se näin pitkässä tuntuu jotenkin tyhmältä idealta. Leikausta olen sentään muuttanut, vaikka sitä onkin ehkä hieman hankala havaita. Nyt tietysti olen leikkauksen tarpeessa, kun en ehtinytkään Lontoossa hoitaa hommaa:(
Pukeudun edelleen 90% ajasta farkkuihin ja toppiin/villapuseroon. Tylsää, mutta mukavaa pukeutumista. Hamekausina käytän hametta ja mekkoja, mutta loppujen lopuksi varmaan näytän about samalta. Kysymys lienee, että entäs nelikymppisenä? Vieläkö voi pukeutua fuksian punaisiin sukkiksiin?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että nykyisin olen 'hieman pöhöttynyt' versio siitä kymmenen vuoden takaisesta. Painoa ainakin on roimasti enemmän. Mutta en ole muuttanut hiusmalliani... en ole alkanut meikkaamaan tai pukeutumaan radikaalisti eri tavalla... Tästä voidaan varmaan arvella, että olen todella hidas muodin seuraaja, 10 vuoteen juuri mikään ei muutu...
Toisaalta esim. hiusmallin suhteen: Jos jostain tykkää niin tarviiko sitä vaihtaa? Mä arvelen, että mikä tahansa hiusmallin muutos minulle vain pahentaisi tilannetta. En värjää mun tukkaa lainkaan, en ole koskaan värjännyt... Kun oma värikin on ihan kiva niin se näin pitkässä tuntuu jotenkin tyhmältä idealta. Leikausta olen sentään muuttanut, vaikka sitä onkin ehkä hieman hankala havaita. Nyt tietysti olen leikkauksen tarpeessa, kun en ehtinytkään Lontoossa hoitaa hommaa:(
Pukeudun edelleen 90% ajasta farkkuihin ja toppiin/villapuseroon. Tylsää, mutta mukavaa pukeutumista. Hamekausina käytän hametta ja mekkoja, mutta loppujen lopuksi varmaan näytän about samalta. Kysymys lienee, että entäs nelikymppisenä? Vieläkö voi pukeutua fuksian punaisiin sukkiksiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti