perjantai 19. lokakuuta 2012

Syysasussa

 Olin kahvitauon sijaan kuvaustauolla työpaikan takapihalla...
 Pidemmän aikaa olen jo halunnut päästä vähän purkittamaan näitä upeita värejä. Nyt paras ruska alkaa olla jo ohi - valitettavasti pari viikkoa on satanut ja silloin kun paistoi, olen ollut töissä tai kiireessä:(
 Pitäisi aina muistaa, että kuvaukseen ei tarvita paljoa aikaa ja sitä voi harrastaa vaikka kahvitunnilla.
 Kun työskentelee tällaisissa maisemissa.
 Tietysti aurinko oli juuri sen hetken pilvessä, jonka olimme varanneet tähän hommaan...
 Minulla oli hovikuvaajakin mukana matkassa, joten omaakin pärstää voi näyttää:)
 Vaahteran lehdet on vaan niin kivoja. Mulla on lehtikuvaajasyndrooma, eli en saa ikinä lehdistä tarpeekseni.
 Niistä saa vaan niin helposti kiinnostavia syvyysvaikutelmia ja väriskaalaa.
 Tässä blogissa ei päivän asua usein nähdä, mutta kun oli kerran kuvaajakin niin pitihän se taltioida. Siitä voin sanoa sen verran, että burgundi eli syksyn trendiväri on kyllä sen verran kiva, että olen sitä nyt suosinut: Vähän vaihtelua musta-valko-siniseen linjaan. Kynähameet on parhaita, niitä ei koskaan voi olla liikaa - Gina trikoilla oli hulppeaan 9,9euron hintaan tämä yksilö. Olis varmaan samantien pitänyt ostaa sekä musta että harmaa, koska käyttöä löytyisi. Perustyöasuun kuuluu myös pitkähihainen trikoopaita ja sininen slipoveri. Olen myös ihastunut paksuihin neulostuubihuiveihin, ne on niin pehmeitä, lämpimiä ja niistä saa kontrastia kivasti. Mustat nilkkurit olen hankkinut 2 vuotta sitten, mutta vasta nyt aloin kävellä niitä sisään, koska jalat on raskauden jäljiltä olleet niin turvoksissa, etteivät ole mahtuneet jalkaan.
 Ruoho on vielä vihreää... Vaan milloin iskevät ekat pakkaset?
 Tykkään syksystä, silloin saan yleensä paljon asioita aikaiseksi. Lisäksi syksyn värit on paljon enemmän mun juttu kuin kevään tai kesän.
 Syksyllä koko kouluvuosi on alussa ja taas on tarmoa tehdä uusia asioita - voi aloittaa harrastuksia ja tavata uusia ihmisiä.
 Syksyllä ei ole allergiaa vaan pää on selvä. Tykkään myös siitä, että on kaunista, mutta kylmää. Sadekaan ei niin haittaa, kunhan välillä myös paistaa aurinko. Syksy on kaunis juuri siihen asti, kunnes alkaa marraskuu - se kuukausi, joka tunnetusti vie yksinäisen suomalaismiehen.
Tänä vuonna en ole huolissani syysväsymyksestä - marraskuu menee johonkin ihan uuteen elämään. Ja jospa siellä olisi valoisan aikakin hieman Suomen tasoa pidempi.

1 kommentti:

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...