Kylläpä on taas ollut aivan yli vaikeeta tää blogaaminen. Kiitos Kiinan paras internet... En haluaisi käyttää 3h illassa siihen, et toimisko VPN tällä kertaa...
Vierailtuamme Rakuto-Doinissa maanantaina hän on leikkinyt 'Kiai'-leikkiä, jossa hän ensin sanoo sanan (mikä tahansa käy) ja sitten huutaa: KIIIAI! En keksi mistä muustakaan tämä olisi tullut kuin kempon seuraamisesta. Omenat (Äppä) on edelleen aivan yli kaiken hienoja ja hän viihtyy nykysin aika pitkiä aikoja jo ilman sen kummempaa viihdytystä. Suurimmat itkut on jätetty vauva-aikaan ja nykyisin oikeastaan on vaan ihan vähän kitinää, jos ei saa mitä haluaa tai jos väsyttää/on nälkä ihan kamalasti.
Nukahtaminen käy itsestään, samaan aikaan kun mekin mennään nukkumaan, taikka sitten rattaisiin päivällä, jos on todella väsynyt olo. Lounaan ja leikkimisen jälkeen jos menen 'alakerran' supermarkettiin Aisha rattaissa niin hän nukahtaa alta aika yksikön - taitaa johtua nukuttavasta musiikista, jota soittavat siellä. Käytän tätä usein päikkärinukuttamisrutiinina. Toimii ihan kuin taika.
Poika syö aika hiilaripitoisesti - riisiä, nuudeleita ja perunaa menee ihan minkä verran tahansa. Lisäksi kasviksia ja hedelmiä menee - meloni ja banaani ovat suosikit. Jugurttia syö myös ja protskuista munaa, tofua ja papuja. Hän ei siis edellenkään oikein tykkää lihasta eikä kalasta, mutta Kiinan vierailumme aikana en aio yrittää näitä liiaksi - oppikoon sitten Suomessa nakit ja lihapullat. Nuudeleista tykkää niin paljon, että vetäisi niitä vaikka chilillä maustettuna, ellei tulisi sitten itku päälle, koska alkaa sattua suuhun. Älä siis missään nimessä tilaa itsellesi Dan Dan Nuudeleita (tulista) ja lapselle riisiä. On varma, että hän haluaa syödä nuudelisi eikä millään ymmärrä, miksei hän saa niitä... Edes sen jälkeen kun on maistanut ja itkee polttavaa suutaan. Että sellaista.
Ironista kyllä, reissussa on tullut katsottua huomattavasti vähemmän teeveetä kuin kotona, mutta hän tykkää kuitenkin eniten Toy Story 1-3 elokuvista ja sit Carsista, Finding Nemosta ja Over the Hedgestä. Rango on myös edelleen mieluinen elokuva. iPhonella pelailee tarvittaessa (lähinnä ravintoloissa ja paikoissa, joissa on hankala löytää muuta viihdykettä.), osaa valita minkä ohjelman haluaa ja koota yksinkertaisia palapelejä yms.
Aisha on oikein kiltti poika, aika harvoin joudun kieltämään sellaista, mitä hän tekisi tahallaan - silloin hän on useimmiten turhautunut/väsynyt/nälkäinen. Kunhan huolehtii perustarpeista niin hän kyllä jaksaa menossa mukana. Yritämme 1-2 kertaa päivässä käydä jonkinlaisessa leikkipuistossa leikkimässä noin tunnin verran. Xi'anissa on aika monta sisäleikkipuistoa, jotka olemme paikallistaneet - viimeksi tällä viikolla löysimme uuden n. korttelin (10minuutin kävelymatka) päästä Xiao Zhain uudesta ostoskeskuksesta, joka oli vasta rakenteilla puoli vuotta sitten. Näiden lisäksi hän saa tietysti vapaasti liikkua asunnossamme ja annan hyppiä sängyllä myös, koska noh, tässä on ehkä se 50neliötä, jotenkin se energia on purettava.
Aisha osallistuu mielellään kaikkeen mitä vanhemmatkin tekevät. Isin kanssa olisi niin mukava esim. pestä pyykkiä, joka on täällä melkoinen ponnistus, mutta isi haluaa pojan jaloista, että saa pyykit puhtaiksi. Äidin työkavereiden kanssa käydään pelaamassa sulkapalloa, johon tietysti osallistutaan parhaansa mukaan. Puolen vuoden kehityksen huomaa pienissä asioissa, kuten että ei enää tarvitse miettiä, käykö lapsi kaikki kaapit aukomassa ja vetämässä sieltä tavarat ulos - nyt sillä on jo jotain järkeä ettei tuollaista tapahdu juurikaan.
Poika nauttii selvästi Kiinalaisten antamasta huomiosta ja useimmiten jaksaa vilkutella heille. Toisinaan sitten halutaan piiloutua rattaisiin pakoon tungeksivilta katseilta.
Kaiken kaikkiaan uskon, että vaikka kielen kehitykselle Kiinan matka hieman saattaakin tehdä hallaa - uskon hänelle kehittyvän sellaisia taitoja matkustuksen aikana, joita ei normiarkea elävälle lapselle välttämättä kehity tässä vaiheessa. Toinen anoppini kysyi minulta ennen lähtöämme (kun olin muutamasta jutusta huolissani), että kuinka monta aikuista tunnen, jotka a) syövät vielä tuttia b) eivät osaa puhua tai c) käydä vessassa... Niinpä niin. Tässä vaiheessa vanhemmat ja sukulaiset ovat tietenkin hieman kärsimättömiä, mutta aikansa kutakin kehitysvaihetta. Eiköhän tästä lapsesta tule vielä ihan hyvä aikuinen. Ainakin hän voi sitten myöhemmin katsoa kuvista ja videoista omaa lapsuuttaan, josta kahdeksan kuukautta tuli vietettyä Aasiassa. Vaikkei hän näistä ajoista pystykään mitään muistamaan, jää niistä silti jälki.
All is well with the small half finn in CHina. Unfortunately the internet here is so poor that blogging is very, very difficult, but I am still not giving up! My son has truly grown and is much easier now than last year for sure - he can play on his own and watch videos. Of course he also gets bored occasionally and tired/hungry might still lead to a melt-down, but that's very rarely. He is quite a good boy all things considering. We do take him out for a playground about two times per day, so he keeps active, as in the big cities, there is lots of time to sit in the pram... He eats a lot of rice, noodles and potatoes, his newest fancy is lotus roots... What a weird boy he is. But anyways, he seems to enjoy China like we haven't even been gone. It's all familiar for him. Now I'm only hoping he'll start to speak in one of the three languages that he is exposed to...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti