Kolme vuotta sitten projektin iltajuhlan lautaselta ei löytynyt tätä... Arvaatteko, mikä osa lammasta on kyseessä? Kreikkalaiset pitävät yllä hymyä, mutta toki pinnan alla kuohuu. Kun pääsee oikeasti keskustelemaan natiivien kanssa alkaa selvitä, että kreikkalaiset eivät itsekään ymmärrä, mitä tapahtui. Poliitikkoja syytellään ja he kyselevät: Aiheutimmeko me todellakin tämän itse, omalla laiskuudellamme tai elämäntyylillämme?
Minusta tuntuu oudolta, sillä kreikkalaiset ovat minun työympäristössäni todella luotettavia ja ahkeria - ja minä teen töitä kymmenien kreikkalaisten kanssa. Vaikea on ymmärtää, miten, miksi.
Palkat on pudotettu minimiin. Minun yliopistossa työskentelevät kolleegani saavat 800eur kuussa ja miettivät tarkkaan, kenelle soittavat matkapuhelimella, koska jokainen minuutti on kallis.
Kolme vuotta sitten kävin samassa ravintolassa illallisella matkalla Skinakaksen observatorioon, n. kilometrin korkeudessa. Menu oli muuttunut siinä määrin, että sääliksi kävi isäntiä.
Vuorella on lampaita, mutta juuri mitään muuta ei sitten olekaan. Juustoa, juustoa, makaroonia ja juustoa. Plus hieman lihaa ja hieman eri kohtaa lampaasta toisella lautasella. Jälkkäriksi oli juustolla täytettyjä leivonnaisia, eikä illallinen päättynyt rakiin. Tykkäsin illallisesta, mutta siinä näkyi erinomaisesti kreikan tämänhetkinen ahdinko.
Nuoret kolleegani lähtevät ja ne, jotka jäävät ovat katkeria. Toivo alkaa olla lopussa. Ystäväni sanoi, että hänen suurin pelkonsa on, että he ovat vuoden lopussa takaisin drakmassa. Halasin häntä ja ajattelin, että ehkä oli ihan hyvä asia tukea tätä taloutta pikkushoppailullani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti