Minun haaveisiini ei erityisesti kuulu visiittiä avaruuteen. Ehkäpä jos se jostain kumman syystä tulisi tarpeeksi halvaksi ja tarpeeksi turvalliseksi, saattaisin harkita. Sen sijaan maapallon kaukaisimmat kolkat kiinnostavat minua kovasti.
Kreetan reissulla vierailin Skinakas-observatoriossa. Tämä oli toinen visiittini kohteeseen, joka on ehkäpä korkeinpia kohtia, joissa olen vieraillut.
Siellä on kuin kuussa: tuulee tosi kovaa ja maasto on pelkkää karua hiekkaa. Taivaalla häämöttääkin sitten koko paikan idea... Tuossa Venus alaoikealla - ja paljon muutakin tuli nähtyä, paljon paljon kauemmalta.
Katselimme tällä teleskoopilla mm. galaksia, jonka tähdet olivat lähettäneet valonsa suurin piirtein silloin, kun ihmisten taival maan päällä alkoi. Kylläpä tuli taas vaihteeksi pieni olo ja ihmisten normaalit ongelmat, kuten vaikkapa Kreikan talouskriisi alkoivat tuntua olemattomilta. Meissä ihmeellisintä lienee se, että pystymme ihmettelemään olemassaoloamme, emmekä vain tyydy himmailemaan mäen syrjässä.
Elämä on ihmeellistä ja niin on myös elämätön. Ehkäpä lapsenlapseni tai hänen lapsensa jonakin päivänä piirtää taskulampulla ilmaan seisoskellen Marsissa.
Siinä vaiheessa minä olen samaa tähtipölyä kuin nytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti