Parin päivän intensiivisen työrupeaman keskellä päätimme kolleegani kanssa skipata yhden iltapäivän ohjelman, joka ei ollut muutenkaan meille suunnattu.
Kuten yllä oleva kuva osoittaa, olen viettänyt huomattavasti vähemmän aikaa biitsillä kuin Unkarilais-itävaltalainen ystäväni. Noh, se ei menoa haitannut. Aurinko porotti niin kovasti, että voidetta piti lisätä tunnin välein vaikkei olisikaan sitä välillä meressä kuluttanut pois.
Juteltiin elämistä ja rakkauksista ja onnellisuudesta ja työstä ja itsetunnosta ja miehistä ja lapsista... Mutta ei työstä - ainakaan paljoa...
Välillä käytiin pulahtamassa laguunissa.
Kyllä sitä joskus saa vaan istua auringossa ja palaa. Onpahan D-vitamiinit hankittu purkin ulkopuolelta kerrankin.
Tällaisia hetkiä sitä elämässä muistelee, niin ajattelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti