Päätinpä sitten, että tänä viikonloppuna ei ole muita kuin hääaiheisia postauksia meidän viisivuotishääpäivämme on huomenna... Senpä kunniaksi hieman ajatuksia häistä. Olen muuten tänään kuvaamassa tämän kesän toisia häitä Vaasassa, eli rankka päivä jälleen edessä - 16h arvioin ajamiseen/päivään menevän...
Jokainen viettää häitään toki omalla maullaan (tai puolisonsa maulla). Meidän häät olivat aika suomalaiset, sanoisin jopa perinteiset. Siunaus kirkossa ja sen jälkeen juhla Finlaysonin palatsissa. Olin erittäin tyytyväinen tähän kombinaatioon vaikkakin olin 10-vuotiaana lapsuuden ystäväni kanssa päättänyt, että meidän häät tapahtuisivat avojaloin Kajaanin vanhalla kaatopaikalla... Noh, kumpikaan ei päätynyt seuraamaan tätä vaihtoehtoa valitettavasti - vaikka siitä olisi varmasti saanut mielenkiintoisia kuvia!
Nykyään olen kuullut useamman järjestävän häänsä enemmänkin juhliksi kavereille tai jollakin hieman erilaisella konseptilla kuin tavanomainen kirkko+juhla -meiniki. Harva kuuluu enää kirkkoonkaan, joten vihkimisiä toimitetaan ulkosalla ja jos jonkinmoisissa juhlatiloissa. Olen ollut englannissa yksissä häissä ja siellä naimisiinmenopaikan tulee olla rekisteröitynyt tähän tarkoitukseen tai muuten se ei kelpaa viralliseksi paikaksi - siltikin harva siellä kirkkohäitä pitää... Monet menevät nykyisin maistraatissa ensin naimisiin ja sitten pidetään joko siunausseremonia tai vaan pelkät bileet päälle. Minulle henkilökohtaisesti jäi maistraattihäistä sellainen fiilis (kesti sen 3minuuttia mennä naimisiin), että jos se olisi ollut ainoa seremonia niin ei kyllä olisi tuntunut siltä, että on avioon astunut... Mutta kukin tavallaan - minusta oleellisinta on se, mikä miellyttää paria itseään, ei niinkään, että yrittää toteuttaa esim. vanhempiensa haaveita.
Viime viikon morsian tirautti kyyneleet, kun näki vieraansa ja sanoi: Kun kaikki on niin nättinä, ihan meitä varten. Siinäpä häissä onkin kyse minun mielestäni. On kunnia asia saada kutsu juhliin ja osallistua hääparin päivään - kuitenkin usein vieraan näkökulmasta häät saattavat olla tylsät - puheet kestävät liian pitkään ja ruokakin on pahaa... Itse olin päättänyt, että ohjelmaltaan häämme ovat hieman tavallisesta poikkeavat - selvää oli se, että jotakin Shorinji Kempoa juhlissa tullaan näkemään ja jo puolta vuotta aiemmin ostin 'Lordi'-miekkoja Toys4usista miekkailukohtausta varten. Lisäksi ohjelmassa oli performanssi, jossa ystäväni esitti kirjoittamani runon tanssin kielellä. Toisaalta mausteensa suomalaishäihin toi monikansallinen häävierasporukka, jossa kaukaisimmat saapuivat japanista ja jenkeistä. Mieheni puolen edustajien puheet jäivät myös mieleeni, britit ovat yleensäkin huumoriltaan niin eri tasolla kuin suomalaiset puhujat. Appiukkoni "For Finnish Girls" -puhe oli niin hauska, että itkin ja nauroin sille. Häävalssina me tanssahtelimme Verka Serduchka Dancing Lasha Tumbain tahtiin, se oli meille euroviisufaneille oikein sopiva veto. Loppuillasta anoppieni vetämä 'YMCA' oli myös mieletön...
Ehkä tämä häävalokuvausinto on jotain sellaista haikeutta hääjärjestelyä kohtaan. Kuulun selvästi niihin, jotka jo pikkutyttönä alkavat miettiä häitään ja tietysti sitä putoaa ikäänkuin tyhjän päälle, kun ne ovat ohi... On kuitenkin huippua saada osallistua muiden ihmisten tärkeisiin päiviin - ehkä niissä parasta on se tunnelma, että kaikki on ainutlaatuista ja onnellista.
Jokainen viettää häitään toki omalla maullaan (tai puolisonsa maulla). Meidän häät olivat aika suomalaiset, sanoisin jopa perinteiset. Siunaus kirkossa ja sen jälkeen juhla Finlaysonin palatsissa. Olin erittäin tyytyväinen tähän kombinaatioon vaikkakin olin 10-vuotiaana lapsuuden ystäväni kanssa päättänyt, että meidän häät tapahtuisivat avojaloin Kajaanin vanhalla kaatopaikalla... Noh, kumpikaan ei päätynyt seuraamaan tätä vaihtoehtoa valitettavasti - vaikka siitä olisi varmasti saanut mielenkiintoisia kuvia!
Nykyään olen kuullut useamman järjestävän häänsä enemmänkin juhliksi kavereille tai jollakin hieman erilaisella konseptilla kuin tavanomainen kirkko+juhla -meiniki. Harva kuuluu enää kirkkoonkaan, joten vihkimisiä toimitetaan ulkosalla ja jos jonkinmoisissa juhlatiloissa. Olen ollut englannissa yksissä häissä ja siellä naimisiinmenopaikan tulee olla rekisteröitynyt tähän tarkoitukseen tai muuten se ei kelpaa viralliseksi paikaksi - siltikin harva siellä kirkkohäitä pitää... Monet menevät nykyisin maistraatissa ensin naimisiin ja sitten pidetään joko siunausseremonia tai vaan pelkät bileet päälle. Minulle henkilökohtaisesti jäi maistraattihäistä sellainen fiilis (kesti sen 3minuuttia mennä naimisiin), että jos se olisi ollut ainoa seremonia niin ei kyllä olisi tuntunut siltä, että on avioon astunut... Mutta kukin tavallaan - minusta oleellisinta on se, mikä miellyttää paria itseään, ei niinkään, että yrittää toteuttaa esim. vanhempiensa haaveita.
Viime viikon morsian tirautti kyyneleet, kun näki vieraansa ja sanoi: Kun kaikki on niin nättinä, ihan meitä varten. Siinäpä häissä onkin kyse minun mielestäni. On kunnia asia saada kutsu juhliin ja osallistua hääparin päivään - kuitenkin usein vieraan näkökulmasta häät saattavat olla tylsät - puheet kestävät liian pitkään ja ruokakin on pahaa... Itse olin päättänyt, että ohjelmaltaan häämme ovat hieman tavallisesta poikkeavat - selvää oli se, että jotakin Shorinji Kempoa juhlissa tullaan näkemään ja jo puolta vuotta aiemmin ostin 'Lordi'-miekkoja Toys4usista miekkailukohtausta varten. Lisäksi ohjelmassa oli performanssi, jossa ystäväni esitti kirjoittamani runon tanssin kielellä. Toisaalta mausteensa suomalaishäihin toi monikansallinen häävierasporukka, jossa kaukaisimmat saapuivat japanista ja jenkeistä. Mieheni puolen edustajien puheet jäivät myös mieleeni, britit ovat yleensäkin huumoriltaan niin eri tasolla kuin suomalaiset puhujat. Appiukkoni "For Finnish Girls" -puhe oli niin hauska, että itkin ja nauroin sille. Häävalssina me tanssahtelimme Verka Serduchka Dancing Lasha Tumbain tahtiin, se oli meille euroviisufaneille oikein sopiva veto. Loppuillasta anoppieni vetämä 'YMCA' oli myös mieletön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti