Varoitus: Sisältää ällösiirappia.
Tänään vietämme viidettä (apua!) hääpäiväämme. Avioaika on mennyt kyllä nopeasti ja nyt olemme olleet naimisissa jo yli tuntemamme ajan - kaiken kaikkiaan yhdeksän vuotta yhdessä jo, ohoh. Olemme siis myös tavanneet 29.7. vuonna 2003.
Uudemmat ystäväni kysyvät usein, miten tapasimme - oliko se kenties Lontoossa tai muussa eksoottisessa paikassa. Vastaus on kuitenkin Turku ja Finncon-Eurocon 2003, jossa mieheni oli Animeconin kunniavieraana ja minä hostaamassa vieraita. Muistan edelleen mitä ajattelin, kun näin hänet ensi kerran, ajatus oli suurin piirtein, että vau, onpa hyvännäköinen mies - sillä ei varmastikaan voi olla aivoja, kun se näyttää tuolta - ja se ei nyt ainakaan voi olla kunniavieraamme, koska ei näytä yhtään siltä, kun kuva ohjelmalehdessä.
Varsinaisesti en usko 'rakkauteen ensi silmäyksellä', vaikka meille kävikin niin. Kummallakaan ei ollut mitään vaikeuksia tunnistaa, että tässä se nyt on. Yhdeksän vuotta myöhemmin on todettava, että ei kaduta yhtään ja edelleen olen sitä mieltä, että tässä on varmasti 'as good as it gets' minulle. Olisin varmasti tyytynyt vähempäänkin, mutta ajattelen, että olin todella onnekas, sillä mieheni on parempi kuin täydellinen.
Hääpäivämme viisi vuotta sitten ei unohdu helpolla, vietimme sitä 80 sukulaisen ja ystävämme seurassa. Olin varsinainen hääjärjestelijäfriikki, joten illasta ei puuttunut ohjelmaa eikä naurua. Nyt viisi vuotta myöhemmin juhlistamme hääpäiväämme yksinkertaisesti kotona ja illalla piipahtamalla ravintolassa - vaikka oma keittiömme hakkaakin yleensä Jyväskylän ravintoloiden tarjonnan, on silti mukavaa istua ja jutella, kun joku muu kokkaa. Ehkäpä kuukauden päästä saamme sukulaisista lapsenvahtia sen verran, että pääsemme viettämään yhden päivän ja illan Lontoossa, se kelvatkoon vuosipäiväjuhlinnaksi.
Viisi vuotta ei tunnu pitkältä ajalta, koska aion olla tämän miehen kanssa siihen päivään asti, kun toisesta tai molemmista aika jättää.
Kaikki kuvat (c) Eero Pykäläinen
Tänään vietämme viidettä (apua!) hääpäiväämme. Avioaika on mennyt kyllä nopeasti ja nyt olemme olleet naimisissa jo yli tuntemamme ajan - kaiken kaikkiaan yhdeksän vuotta yhdessä jo, ohoh. Olemme siis myös tavanneet 29.7. vuonna 2003.
Uudemmat ystäväni kysyvät usein, miten tapasimme - oliko se kenties Lontoossa tai muussa eksoottisessa paikassa. Vastaus on kuitenkin Turku ja Finncon-Eurocon 2003, jossa mieheni oli Animeconin kunniavieraana ja minä hostaamassa vieraita. Muistan edelleen mitä ajattelin, kun näin hänet ensi kerran, ajatus oli suurin piirtein, että vau, onpa hyvännäköinen mies - sillä ei varmastikaan voi olla aivoja, kun se näyttää tuolta - ja se ei nyt ainakaan voi olla kunniavieraamme, koska ei näytä yhtään siltä, kun kuva ohjelmalehdessä.
Varsinaisesti en usko 'rakkauteen ensi silmäyksellä', vaikka meille kävikin niin. Kummallakaan ei ollut mitään vaikeuksia tunnistaa, että tässä se nyt on. Yhdeksän vuotta myöhemmin on todettava, että ei kaduta yhtään ja edelleen olen sitä mieltä, että tässä on varmasti 'as good as it gets' minulle. Olisin varmasti tyytynyt vähempäänkin, mutta ajattelen, että olin todella onnekas, sillä mieheni on parempi kuin täydellinen.
Hääpäivämme viisi vuotta sitten ei unohdu helpolla, vietimme sitä 80 sukulaisen ja ystävämme seurassa. Olin varsinainen hääjärjestelijäfriikki, joten illasta ei puuttunut ohjelmaa eikä naurua. Nyt viisi vuotta myöhemmin juhlistamme hääpäiväämme yksinkertaisesti kotona ja illalla piipahtamalla ravintolassa - vaikka oma keittiömme hakkaakin yleensä Jyväskylän ravintoloiden tarjonnan, on silti mukavaa istua ja jutella, kun joku muu kokkaa. Ehkäpä kuukauden päästä saamme sukulaisista lapsenvahtia sen verran, että pääsemme viettämään yhden päivän ja illan Lontoossa, se kelvatkoon vuosipäiväjuhlinnaksi.
Viisi vuotta ei tunnu pitkältä ajalta, koska aion olla tämän miehen kanssa siihen päivään asti, kun toisesta tai molemmista aika jättää.
Kaikki kuvat (c) Eero Pykäläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti