Totta vai Tarua? - luin kaksi kirjaa

 On harvinaista, että olen lukenut jotain, joten taidan kirjoittaa siitä tässä. Spoilerivaroitus niille, jotka eivät ole lukeneet nälkäpelin kahta viimeistä kirjaa.

 

Niinhän siinä kävi, että oli pakko ostaa jatko-osat, kun elokuva tuli katsottua kaksi kertaa - niin paljon siitä pidin. Yritin etsiskellä Catching Firea englanniksi, mutta Kajaanin prismassa se oli vain suomeksi, enkä halunnut käännöksenä alkaa sitä lukemaan. Niinpä sain kakkososan käsiini Helsinki-Vantaan lentokentällä matkalla Italiaan. Mahdoin olla TOSI hyvää seuraa kolleegalleni matkalla sinnepäin, koska halu tietää mitä tapahtuu oli niin intensiivinen, etten olisi millään malttanut laittaa kirjaa kassiin. Sinä päivänä viivyin mm. vessassa aina 3min pidempään, koska luin seuraavat pari sivua siinä aina... Päätin illalla, ettei mun koko matkasta tuu mitään, enkä pysty keskittymään töihini, joten luin Catching Firen heti samana yönä loppuun. Järkeä tai ei, pakko oli lukea.

 

Katnis Everdeen - siinpä syy. Tai en tiedä, onko syynä Katnis vaiko häntä hienosti tulkinnut Jennifer Laurence. Jos missasit arvosteluni elokuvasta, se löytyy täältä. Olen hieman heikkona kaikkiin naisaction sankareihin, joten tämä oli kuin minulle tilattu. Lisäämällä siihen vielä scifiä ja futuristista yhteiskuntapolitiikkaa ja reality (no jotain sinnepäin) teeveetä, niin onhan munakokkeli. Pidän siitä, että tämä tarina ei ollut mikään 'boy meets girl' vaikkakin olihan se sitäkin. Se oli sitä, että 'girl meets boy, but grows up'.

 

Katnissistä hahmona siis pidän ja en pidä. Pidän siitä, että hän on tietämätön omasta vaikutusvallastaan, mutta toisaalta en pidä siitä, että lopussa hän on ikäänkuin ajettu tilanteeseen, jossa hän suunnittelee itsemurhaa. Olikohan se tarpeen? Ymmärrän, että jotenkin piti näyttää, että hänellä ei ole enää mitään jäljellä, kun kaikki se, minkä takia nämä tapahtumat lähtivät liikkeelle: Sisar, on poistettu kuviosta. Kuitenkin olisin halunnut, että hänen lopullinen valintansa olisi ollut selvä, eikä vaan 'ajauduin tähän'. Se ei minusta ole oikein hyvä malli kenellekään. Toki jokainen voi päättää omasta ja jopa muidenkin kohtaloista - kuten silloin kun hän valitsee ne marjat tai kuten silloin, kun hän päättää ryhtyä Mockingjayksi. Lopussa hän olisi voinut valita.

 

Pidin Collinsin maailman kehittelystä. Onhan se todella erikoinen maailma, jossa järjestystä pidetään yllä nälkäpelillä (kuka keksikin tämän ajatuksen oli todella sairas mieleltään) - mutta kolmannessa kirjassa se kurotaan hienosti yhteen lopussa, kun Katnis päättää äänestää 'yes' vielä yhdelle nälkäpelille. Pidän myös teknologian kehittelystä, siitä, että areenaa hallitsi game maker ja x määrä teknikkoja, jotka saattoivat keksiä lisää ongelmia tribuuteille. Pidän myös siitä, miten 13 colonies-ajattelu tulee tässäkin esille amerikan historiasta. Pidän siitä, että kapitol on ammentanut kulttuuriaan Rooman historiasta, mutta toisaalta Collinsilla on omia twistejä mm. muotiin yms. Pidän siitä, että kaikki filmataan ja kaikilla on oma prep-tiimi. Todella kiinnostavasti ja mukavasti kerrottu ja kirjoitettu.

Lisäksi tarina ei ratkea ennen kuin lopussa - viimeisille sivuille asti on luettava, ennen kuin tietää, miten käy. Tietysti olin tyytyväinen, että K <3 P. Mutta Katnis olisi saanut myöntää sen oikeasti.

Kaiken kaikkiaan tämä oli nautinnollinen trilogia ja odotan mielenkiinnolla kolmea(!) seuraavaa elokuvaa. (M, it's a date)