Taidetta

Tiedän, että teitä enemmän kiinnostaisi kuulla siitä, miten Kiinassa menee. Koskapa en usko, että saan ihan heti VPN:ää viriteltyä, olen ajastanut postauksia viime viikkojen matkoilta... Toivon kovasti, että saan tämän blogin elvytettyä, mutta mikäli en niin siirryn sitten takaisin Finnworld.orgiin eli oman domainini alle Wordpressin huomaan. Jos tällä ei yhtäkkiä enää olekaan uutta luettavaa niin suosittelen tsekkaamaan sieltä.

 Kävimme Kajaanin reissulla tutustumassa taidenäyttelyyn. Tämä oli virallisesti poikani ensimmäinen taidenäyttelykokemus. Hän otti sen erittäin vakavasti ja tarkasteli kaikkia teoksia erittäin suurella kiinnostuksella.

 Näyttely oli: 23.9. – 25.11. Totta vai leikkiä? - taiteilijoilta: Ulla Jokisalo, Heli Ryhänen ja Pauliina Turakka Purhonen

Kokoelmassa oli mm. erilaisia ommeltuja hahmoja, joista osan oli tarkoitus ilmeisesti 'pelottaa' katselijaa. Punainen lukki-skorppari mustassa huoneessa oli poikani mielestä ihan kiva - tässä taas näkee sen, että pelko on opittu tunne. Lasta kyseiset värit tai muodot eivät pelottaneet lainkaan tässä iässä. Hän lähinnä mietti, miten voisi kiivetä teoksen päälle.

Kaikista mielenkiintoisin hänen mielestään oli kuitenkin hämärässä huoneessa istuva mustapukuinen nukke, joka oli selvästi ihmishahmoinen, mutta sillä oli viisi silmää rivissä. Tätä poika palasi katsomaan uudestaan ja uudestaan.

 Äitin mielipide tästä näyttelystä oli, että onhan tätä nähty. Ja jos joku osaa ommella tissejä tai muita intiimejä elimiä riviin - se ei minua säväytä. Ehkäpä 10 vuotta sitten olisi ollut toisin. Tai 15. Näyttelyssä oli myös lukiolaisryhmä entisestä lukiostani entisen kuviksen opettajani johdolla vierailulla. Yritin miettiä, mitä he näkivät enkeleissä ja veressä - ehkäpä lukioaikanani olisin pystynyt kohtaamaan näyttelyn jotenkin avoimemmin. Nyt se tuntui turhalta - se ei tuonut elämääni mitään lisää, paitsi ehkä sen ajatuksen, että minä opetan lapseni pelkäämään. Ehkä pelkästään sen ajatuksenkin takia kannatti käydä tässä näyttelyssä.

 Joskus on sisältö kaavittava pintaa syvemmältä - oman pään sisältä.

Joskus auttaa, kun sisältöä ravistelee. Tärkeintä on kokeminen.