Kovan uurastuksen päätteeksi postista saapui mieleinen todistus. Tämä pääsee yläkerran seinälle.
Jos joltakin meni ohi, että mikä tää juttu on, niin siitähän kirjoitin
täällä. Tästä se harjoittelu taas jatkuu, yhden etapin päässä alkaa uusi etappi. Shorinji Kempossa mitä pidemmälle pääset, harjoittelu alkaa olla enemmän 'puoleksi muille' (vertaa: puoleksi itselle) osiossa, mutta olen erittäin motivoitunut opettamaan oppimaani ja tietysti oppimaan lisää. Mitä pidemmälle pääsee, sitä enemmän ymmärtää oman rajallisuutensa ja voi nöyränä todeta, että minun täytyy harjoitella vielä PALJON. Elinikäinen harrastus on siitä mukava, että siinä matkan varrella kohtaa pisteitä, joissa on saavuttanut jotain, mikä alussa tuntui niin kaukaiselta - mutta aina riittää uusia haasteita.
Shorinji Kempo <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti