Kaksi viikkoa Pekingissä

 Nyt kun viime viikolla jätimme Peking taa ja matkasimme etelään, chengduhun - Ajattelin koota vähän mietteitä, joita on herännyt tänä aikana Kiinassa.

 1. Vau, ollaan vielä hengissä, lapsikin on hengissä ja kaikki on hyvin.
2. Tykkään Pekingistä ihan todella paljon. Tietenkin säät on nyt suosineet - satanut on ehkä kahtena tai kolmena päivänä: vaihtelua pimeälle marraskuulle Suomessa tosiaankin.

 Pekingin hyviä puolia:
- ihmiset ovat ystävällisiä ja niin kauan kuin ei liiku kaikista turisteille tarkoitetuimmissa paikoissa, eivät käy päälle, eivätkä hätistele.
-metroverkosto toimii tosi hyvin ja on todella nopea, siisti ja halpa tapa liikkua. Taksitkin on ok, kunhan saa mittarin päälle.
-ruoka on hyvää oikeastaan kaikkialla ja supermarketteja on myös kaikkialla. Maitoa löytyy siis paljon helpommin kuin arvelin - samoin vaippoja saa isommista marketeista.
-nähtävää on älyttömästi ja kaikkialla

 3. Olen sopeutunut mielestäni hyvin. En stressaa sellaisista asioista, jotka 6v sitten vaivasivat minua... Esim. Vessanpöntön löytäminen ei ole mikään pakko - bonus jos löytyy, mut jos ei niin Nou problem

 4. Kiinan kieleni kehittyy joka päivä - olen edennyt banaanin ostoon ja taksilla ajeluun. Ja lapsen iästä puhumiseen. P.s. Banaanin hinta putosi välittömästi kun käytin Kiinaa... Tyhmille turisteille kaikki on kalliimpaa. Kiinalaisia merkkejä en lue toistaiseksi, paitsi ne, joiden merkitykset olen oppinut japanin tunnillani.

  5. Lapsen kanssa pärjää ja se sopeutuu. Jonakin päivänä liikunta on sitä, että vaihdetaan metroasemalla toiselle linjalle tai ajellaan liukuportailla. Lapsi on nyt tottunut siihen, että hän on kuin mikäkin paikallinen julkkis - aina löytyy ihailijoita ja kuvien ottajia. Saa nähdä miten sopeutuu takas siihen

  6. On todella voimaannuttavaa kävellä suurkaupungin metrotunneleissa rutiininomaisesti tietäen, mihin on matkalla, ilman karttaa:) näyttäen siltä, että hei mä asun täällä ja osaan. Onhan tässä vielä pitkä matka ymmärrykseen ja syvällisempään elämiseen, mutta on ihanaa oppia joka päivä jotain uutta toisesta kulttuurista - oli se sitten lause tai tapa tai vaikka vaan että mistä löytää halpaa olutta - arjen pieniä ihmeitä:)

 Joka päivä on haasteellinen - joka päivä saa kohdata oman rajallisuutensa, sillä mikään ei ole tuttua tai helppoa. Joka päivä saa tuntea onnistuneensa jossain, mikä edellispäivänä tuntui isolta asialta. Niin kuin vaikka se, että ekana päivänä pelotti sanoa kiitoskin kiinaksi ja tänään ostin banaanin (xiängchao)ja navigoin taksin yo:n länsiportille (xi men).

 Mut kaiken kaikkiaan on ollut tosi jees reissu toistaiseksi. Kaikista rankinta on se, että kaikki 'vapaa aika' on klo 23-01 välillä yöllä ja että kummastakin tuntuu, ettei saa tarpeeksi töitä tehtyä, kun jomman kumman täytyy olla lapsen kanssa ihan 24-7. Mut tämä oli tiedossa tietysti jo aiemmin ja sitten kunhan tää matkustus vaihtuu varsinaiseksi arkirutiiniksi Xi'anissa joulukuun alussa niin uskon, että alkaa helpottaa jo ihan kun osaa suunnitella päivät niin, että molemmille jää aikaa tehdä omia juttujakin muunkin kuin yöunen kustannuksella.

 Top 5 plussat matkassa:
+ Ruoka (ai että on hyvää ja halpaa)
+ Kulttuuri ja historia (tuhansien vuosien edestä mietittävää)
+ Arjen oivallukset ja paikallisiin tutustuminen
+ Oman elämän uudelleen arviointi ja oman elämän (Suomessa) arvostus
+ Itsensä haastaminen