Lost in China

No niin, nyt on jätetty pääkaupunki taa, mutta suurkaupungissa jatketaan. Lensimme siis eilen Chengduhun. Mikä se on? Missä se on? Eli Chengdu sijaitsee Tiibetin rajalla Kiinan sisämaassa, Sichuanin maakunnassa. Asukasluku on n. 11 miljoonaa, eli ihan pieni kylänen ei ole kyseessä. Miten me pääsimme tänne vierailemaan? Olen SWUFE:n eli Southwestern University of Finance and Economicsin tutkijavieraana. SWUFE on yksi kiinan kolmesta yhteistyöyliopistosta eBerea -projektissa.

Saapuminen Chengduhun ei mennyt ihan niin kuin Strömsööhön, vaan jouduimme ensitöiksemme dumppaamaan varaamamme hotellin, koska se oli juuri maalattu ja huoneissa haisi. Henkilökunta kertoi meille ystävällisesti, että menkää mielummin tähän toiseen hotelliin samalla kadulla ja btw, se on sitten vielä halvempikin ja muutenkin parempi. Noh, ei sitten voitu oikein siihen mitään sanoa ja nyt ollaan jossain aivan iivan tiirassa tietämättömässä ilman karttaa. Hyvä me. (Hotelli kartalla oranssi tähti-kuvakkeessa.

Kuitenkin hotellihuone on siisti ja siinä on paljon hyviä puolia verrattuna Pekingin hotelliimme:
1. Vedenkeitin toimii silloinkin kun sillä on huono päivä
2. Telkkarissa on HDMI, joka mahdollistaa sen, että voimme taas katsella iltaisin järkevää televisio-ohjelmaa
3. SÄngyt ovat isot, mutta eivät kiinni seinään pultatut, joten saimme järjestettyä lapselle sellaisen paikan seinän viereen, että a) mahtuu pyörimään, mutta ei putoa ja b) aikuiset mahtuvat mainiosti itsekin nukkumaan ilman että tarvii nukkua solmussa ja niskat kipeenä.
4. Huone on jonkun 3 neliöö isompi kuin Pekingin hotellimme
5. Breakfast is free
6. Huoneen hinta on selvästi halvempi

Miinukset verraten:
- Ei kylpyammetta (poika viihtyy nimittäin ammeessa ainakin tunnin joka ilta - noh, ehkä ostetaan sille pieni vati:)
- Ei kuntosalia (täytyy kehitellä jumppaa - tosin pelkästään kävelyä tulee kyllä ihan kohtuullisesti joka päivä harrastettua)

Täällä todella kuitenkin huomaa sen, ettei ole enää Pekingissä. Paikalliset eivät osaa englantia, ei edes hotellin henkilökunta (tässä vaiheessa kiitän kovasti onneani siitä, että mieheni puhuu mandariinia, sillä minun on edelleen sillä banaanin tilaustasolla)... Ja lisäksi maisemat ikkunoista ovat - noh, aika kiinnostavat. Peking on kuitenkin hyvin länsimaalaistunut kaupunki loppujen lopuksi. Käytiin katsomassa meidän neihborhoodia sen verran, että löydettiin supermarket ja ravintoloita. Ruoka oli herkullista, mutta täytyy vielä kokeilla useampia lajeja, että alkaa löytymään parhaat herkut.

Eiköhän se taas tästä. Olen tyytyväinen ja onnellinen siitä, että ollaan nyt täällä. Huomenna jotain kuvia, jotka on oikeasti Chengdusta...