Kiinan vähemmistöt

Torstaina minulla oli laatuaikaa poikani kanssa, koska viikonloppu kuluu Case Study-konferenssissa. Minun viikonloppuni oli siis tiistai ja torstai tällä viikolla. Vaikka eläintarhasta jäi vielä osa kokematta, en voinut vastustaa mahdollisuutta vierailla Olympiapuiston kyljessä olevassa Kiinan vähemmistöt -näyttelyssä. Mieheni oli ollut siellä pojan kanssa jo aikaisemmin ja kertoi, että se oli samantapainen kuin Polyneesian kulttuurikeskus Hawajilla. Tykkäsin siitä ihan hirveästi ja meillä onkin paljon kuvia kotimme seinällä siltä päivältä, joten odotukset tätä puistoa kohtaan olivat myös isot.

 

Olen kiinnostunut alkuperäiskulttuureista - usein heillä on paljon hienoa taidetta, arkkitehtuuria ja vaatetta plus tanssia ja laulua. En ollut tälläkään kertaa pettynyt.

 

Niin kuin yleensä kaikki asiat Kiinassa, he olivat todella *panostaneet* tähän näyttelyyn. Esitteillä oli yhteensä X vähemmistöä, jokaiselta omat pikku alueensa rakennuksineen, jotka välillä olivat huikeita kymmenen metrisiä torneja yms.

 

Tämä oli kuin minivisiitti kakkiin niihin paikkoihin Kiinassa, jossa en ehdi käydä tai vaihtoehtoisesti en saa viisumia. Esimerkiksi Tiibetiin haluaisin, mutta vaikka saisimmekin viisumit (joka on epätodennäköistä), matkustaminen sinne lapsen kanssa ei mielestäni ole järkevää. Mutta oli ihan mahtavaa käydä Tiibetin näyttelyssä, joka oli rakennettu korkeammalle kukkulalle kuin muut ja koristeltu heidän rukousnauhoin ja kelloin yms.

 

Olin aivan haltioissani tästä paikasta - suosittelen ehdottomasti kaikille valokuvaajille, aiheet eivät lopu kesken! Katsellen omia kuviani täytyy kyllä ihmetellä sinnikkyyttäni ja sitä, että oli tuolla yksin lapseni kanssa, raahaten häntä pitkin näyttelyä välillä yksin kanniskellen painavia kärryjä.

 

Olin aivan haltioissani tästä paikasta - suosittelen ehdottomasti kaikille valokuvaajille, aiheet eivät lopu kesken! Katsellen omia kuviani täytyy kyllä ihmetellä sinnikkyyttäni ja sitä, että oli tuolla yksin lapseni kanssa, raahaten häntä pitkin näyttelyä välillä yksin kanniskellen painavia kärryjä.

 Vastaan tullut Brasilialainen tyttö kommentoi, että olen ihme tyyppi, että jaksan lapsen kanssa tällaista, kun hän 22v oli väsynyt pelkästään omasta kävelemisestään. Toisaalta en ole itse ollenkaan tuskastunut tai näreissäni. Päin vastoin olen onnellinen ja iloinen, että pystyn joka päivä ylittämään itseni ja tekemään jotakin sellaista lapseni kanssa, johon en ajatellu olevan mahdollisuutta sen jälkeen kun hän syntyi: Nähdä maailmaa, matkustaa Kiinassa.

 Olen tällä hetkellä erittäin onnellinen ja tyytyväinen elämääni. On totta, että päivittäin tuskastuttaa asua pienessä hotellihuoneessa riehuvan lapsen kanssa ja hänelle tekemisen keksiminen vaatii mielikuvitusta, kun ei olla kotiolosuhteissa, mutta joka päivä olen tehnyt jotain uutta ja ihmeellistä niin kuin vaikka vierailu tähän vähemmistöjen puistoon. Joka päivä täällä tuntuu siltä, että olen oikeassa paikassa, enkä juuri tällä hetkellä haluaisi olla missään muualla.

 Vähemmistönäyttelystä on niin paljon kuvia, että jaan niitä useampaan postaukseen teille, jotta jaksatte lukea paremmin:) Jälkeenpäin ajattelin, että on ihmeellistä, että Kiina on yhtä suuri kuin Eurooppa. Täällä on niin paljon nähtävää. Toisaalta näyttelyssä oli paljon elementtejä, jotka voi pongata muualtakin maailmasta - esimerkiksi totemipaaluja, tuohikotia, japanilaistyyppisiä rakennuksia jne. On hienoa nähdä, miten kiina on sekä vaikuttanut että ottanut vaikutteita muualta maailmasta.

 Jos rakentaisin itse joskus talon ja saisin valita, miltä se näyttää ulkoapäin (vapise Jyväskylän julkisivulautakunta) - se olisi lähempänä näitä kuvia kuin Alvar Aaltoa, that's for sure!