Minä en ole sitten ollenkaan marraskuuihminen. Se on pimeä ja pelottava kuukausi, joka Suomessa yleensä on täynnä kylmää, sadetta ja harmaata. On siis ollut todella ihanaa paeta marraskuuta keski-Euroopan korkeudelle...
Lehdet ovat vielä keltaisia ja ruoho vihreää(vaikka paikalliset kyllä
sanoivat, että tämä on harvinaista ja yleensä lehdet ovat tähän aikaan
jo pudonneet). Ja mikä parasta, aurinko laskee ehkä siinä kuuden maissa.
Puoli seiskalta on pimeää... Mutta ei esim. kolmelta niin kuin
Jyväskylässä.
Pekingissä paistoi aurinko kaksi viikkoa putkeen ja se oli kyllä todella
ihanaa syksyä. Syksy on suosikkivuodenaikojani kun se on tällaista. En
toki kaipaa kaatosadetta tai loskaa vaan ihanaa n. 10-asteen keliä,
jolloin ei vielä tarvitse paksua takkia, mutta ei kuitenkaan ole
kesäkuuma. Tällainen sopii minulle paljon paremmin kuin helteet suoraan
sanottuna, enkä kaipaa t-paitakelejä, paitsi silloin kun pitää pukea
lapselle haalari kolmatta kertaa niskaan samana päivänä.
Onneksi tätini naapuri keksi pujottaa hanskat narulla hihoista läpi,
joten kaikki aika ei kulu hukkuneiden hanskojen etsintään. Toisaalta
katsoin toisen hanskan sisään ykspäivä ja löysin sieltä mm. 2 JIAOta
rahaa ja puoleksi syödyn kinder-suklaapatukan (yök!)
Mut joo, syksy on kaunis ja antaa niin paljon kuvauskohteitakin ja upeita taustoja, että me likes! Kun on kokenut syksyn New Yorkissa, täytyy sanoa, että en kaipaa sitä täällä Kiinassa - Aasiassa on oma hohtonsa. Tänään tapasin kandadalaisen naisen, joka oli muuttanut tänne pysyvästi. Hetken mietin, miksi, mutta sitten tulin siihen tulokseen, että kyllä täällä voi elää erittäin onnellista elämää siinä missä Kanadassakin:)
Briefly in English: I love AUtumn colors and leaves and am so happy that I can escape the Finnish November in China this year. Finnish November is cold, dark and miserable, but in Beijing we have had great weathers for two weeks - sunshine almost every day.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti