Kolmantena päivänä Pekingissä päätimme läheteä shoppailemaan. Tämä tarkoitti reilun puolen tunnin metromatkaa kahdella vaihdolla. Lapsukainen ihme kyllä jaksoi olla hereillä Manducassa.
Saavuimme Taivaallisen rauhan aukiolle noin yhden maissa - täällä oli yöllä satanut lunta ihan kohtuullisesti, mutta se on nyt sulamassa loskaksi.
Keli oli siis aika ankea. Tuuli oli viimainen ja kylmä lisäksi, ei mikään paras sunnuntai.
Tienanmeniltä on rakennettu varsinainen turistikatu sitten viime näkemän ja Dazhalanille pääsee siitä suoraan.
Kyseessähän on tietysti Pekingin suosittu silkki- ja rättikatu, josta minä ostin 6 vuotta sitten matkalaukullisen silkkiä häämekkoani varten.
Lapsi nukahti mukavasti juuri kun pääsimme shoppailemaan asti, joten siinä sitten tunnin verran kierrettiin krääsää ja silkkiä. Ostin herätetrenssin, koska jouduin heittämään edellisen roskiin sen hajottua totaalisesti käsiin, 13euroa - ei massiivinen sijoitus. Poika sai kiinalaisen silkkipyjaman, jossa nyt nukkuu tuossa tuhisten coolina.
Kauppoja riitti enemmän kuin pienellä kärsivällisyyttä.
Mieheni window shoppaili itselleen takkeja. Hän on jo pitkään käyttänyt lähes pelkästään Dazhalanilta ostamiaan kiinatakkeja puvun takkeina - tällä kertaa tarjolla olisi ollut mm. nahkatakki samaan tapaan... Miehen ostokset jäävät kuitenkin myöhemmälle ostokerralle, koska tulemme tänne vielä uudelleen seuraavan 4kk aikana.
KAruja mummoponchoja olisi ollut joka lähtöön. Samoin Angry Birds vaatteita ja kenkiä.
Mitä kiinnostavimpia nahkalaukkujakin oli saatavilla. Ehkä ostan ehkä en.
Välissä syötiin tosi herkullista kiinalaista - sieniä ja vihanneksia.
Ja papuja...
Poika viihdyttää edelleen kaikkia myyjiä ja tarjoilijoita virnuilullaan.
Näin kiinalaiset pääsevät lumesta eroon...
Kaiken kaikkiaan onnistunut päivä. Ja kävin aamulla salillakin - jee, hyvä minä!
Se piti vielä sanomani, että tykkään Pekingistä niin kympillä enemmän kuin Shanghaista - täällä ihmiset ovat ystävällisiä, avuliaita ja iloisia. Julkinen liikenne ja taksit toimivat ja ruoka on hyvää. Kolme päivää sateessa ja kylmässä Pekingissä 1-vuotiaan kanssa on ollut todella antoisaa ja ihanaa verrattuna viikkoon Shaghaissa... Mut kaikki on tietysti subjektiivista - mä oon vaan enemmän Pohjoisen tyttöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti