Veljeni on minua lähemmäs 12 vuotta nuorempi. Pitkän aikaa ajattelin, että hän on kolme vuotta. Kolmevuotisaika tuntui kestävän pitkään.
Mutta auts: Miten pikkuveljenikin on jo aikuinen?
Vietimme hänen synttärikemujaan meillä syysloman aikaan.
Lähes koko suku oli taas koolla.
Äänekästä oli, mutta paljon naurua mahtui iltapäivään myös.
Äitini ja tätini olivat valmistelleet tarjoilut.
Veljeni on karkeille perso, joten niitä piti tietysti olla saatavana.
'Kolmatta' (isovanhemmistani lähtien) polvea alkaa olla jo 10 henkeä, eli kaikilla viidellä serkuksella on puoliso/tyttö/poikaystävä.
Saksan tuliaisina saatiin veljeni kanssa puoliksi tämä pullollinen kuplivaa.
Niin ne ajat muuttuu. Yksi asia on selvä: Veli = <3. Ilman häntä olisin hyvin erilainen ihminen. Kiitos kun oot olemassa:) Hyvää syntymäpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti