Hyvää synttäripäivää minulle

Voi kamala... On TAAS mennyt yks näitä vuosia. Tämä posti tulee ulos hiukka myöhempään kuin normaalisti, sillä olen syntynyt klo 09:36 Suomen aikaa - ajastin tämän siihen hetkeen.

En ymmärrä, miten voin olla jo 32. Oikeasti viimeiset kolme vuotta ovat menneet niin sumussa, että on todella vaikea pysähtyä ja miettiä omaa hetkeään, jota elää. Olen kuitenkin hyvin tyytyväinen ja onnellinen. En sinänsä ajattele, että minun tarvitsisi olla mitään muuta kuin olen tässä iässä. Olen kiitollinen, että minulla on kaikki elämän perusasiat kunnossa: Ihana mies ja perhe, unelmatyö, perusterveys ja raha-asiat kunnossa. Oikeasti ihminen ei voi muuta toivoa.

 Tietysti täytyy tavoitella asioita - muutenhan sitä vaan jämähtää paikoilleen, mutta on kyllä hyvä välillä muistaa todella, miten hyvin minun asiani ovatkaan.

 Saan joka päivä tehdä sellaisia asioita, joista monet unelmoivat. Työskennellä ulkomailla, uusien ihmisten ja haasteiden parissa.

 Saan leikkiä terveen, vilkkaan ja älykkään pikkumieheni kanssa. Ihanimpia hetkiä ovat päivässä, kun hän päättää 'ansaita' taputusta ja ihailua antamalla pusuja ja haleja minulle ja isilleen.

 Olen ollut hieman allapäin sukulaisteni lähdettyä - sitähän oli odotettu jo pitkään, että tulevat ja nyt pitää taas pärjätä arjessa kahden aikuisen voimin. Ei ole auttanut, että kiinassa joulu-tammikuu on pirun kylmä jakso ja vaikka aurinko onkin paistellut, ulkoilua rajoittaa se, että ulkona on TOOOSI kylmä ja usein viimainen sää, joten pienen kanssa ei kauaa voi siellä olla. Sitten kun asuu hotelleissa tai meidän Xi'anin yksiössä (nythän olemme Pekingissä siis) niin pienelle ei oikein riitä juoksutilaa ja hän turhautuu. Se taas johtaa siihen, että vanhemmat turhautuvat. Sisäleikkis on siis ainoa pelastus, mutta niitäpä ei noin vain Pekingistä löydykään, joten monena päivänä on ollut hermot kireämmällä kuin tarttis olla. Tuttavani sanoikin jo ennen lähtöä, että sitten keväällä laitatte muksun hoitoon, sillä se pelastaa parisuhteen. Silloin en sitä tajunnut kunnolla, mutta nyt alkaa näyttää siltä, että ymmärrän. Tämänhetkisessä lapsenhoitomallissamme ei vaan ole perheen yhteistä 'lomaa' ollenkaan, joten molemmat on koko ajan joko töissä tai lasta hoitamassa ja sekös ärsyttää, jos ei saa ollenkaan puuhailla omaa. Jos poika olisi hoidossa niin illat ja viikonloput olisivat tasa-arvoisempia ja lisäksi lapsella olisi virikettä päivään toisten lasten kautta. Kyllä aikuiset vaan on loppujen lopuksi niin tylsiä. Tää ajatus on nyt kypsymässä, että lapsi perhepäivähoitoon viimeistään syksyllä, ehkä jo aiemmin.

 Mut joo, Kiinassa tulee usein sellainen muistutus, että on oikeasti niiin onnekas, koska oma elämä tuntuu a) ainutlaatuiselta ja b) ylenpalttisen iisiltä kotona Suomessa. Suomalaiset ei tarvitse lottovoittoja, koska meillä on jo kaikkea ja valittaminen on aivan käsittämättömän tyhmää. Suomessa ei ehkä ole maailman parasta ruokaa tai kulttuuria tai historiaa tai hintatasoa tai säätä, mutta kyllä siellä on ne perusasiat niin hirveän hyvin. Kyllä mä siellä kotona tykkään olla.

 Eikä ees haittaa, että ei oo enää mikään kakskymppinen:/ Voi sitä elämää edelleen elää.

 Ja siitä ajatuksesta - tuttuun tapaan pidän jälleen syntymäpäiväkutsut huomattavasti tämän merkkipäivän jälkeen. Tällä kertaa myös siksi, että satun olemaan Kiinassa ja täällä vieraita olisi 2kpl... En kuitenkaan vielä uskalla sanoa, että minä viikonloppuna tämä tapahtuma järjestetään, sillä joudun hankkimaan lapsenvahtia ja vahvistamaan lähipiirin aikatauluja. Kun on syntynyt niin lähellä jouluja ja uutta vuotta kuin minä, on hyvä siirtää kemut myöhemmälle kevääseen, koska ihmiset ovat tässä vaiheessa vuotta jo silleen, että "nou more parties!"

I have become older and probably less wiser once again. This year I've definitely come to the conclusion that my life is perfect and I should not complain ever about anything because it's a lottery to be born Finn. Happy birthday to me. I will hold the party when I get back to civilization, probably four months late as usual.