No niin sinne menivät, sukulaiset takaisin Suomeen.
Vähän on sekaiset tunteet: Toisaalta on todella iloinen, että sai kokea kaiken tämän heidän kanssaan ja katsoa Kiinaa hieman erilaisten silmien läpi. On se kuitenkin aivan eri asia olla täällä kuin katsella tätä tv:stä tai lukea juttuja netistä. Olen varma, että tämä oli sekä äitini että veljeni elämän parhaita matkoja ja vaikka oltiinkin enemmän tai vähemmän kipeenä koko porukka tässä karussa flunssassa, niin kuitenkin heille jäi todella hienot muistot ja kokemukset, joita ei varmasti olisi Euroopassa päässyt katsomaan.
Minulle heidän aikansa täällä aiheutti seuraavanlaisia mietintöjä:
1.
Kiina on mulle yks mun lempparimaista maailmassa. Vaikka Kiinassa onkin
monia puolia, osa negatiivisia ja vaikeita - niin kyllä täällä on
sellaista historiaa, kulttuuria ja taikaa, jota ei kotikonnuillani ole.
Kiina ai ni.
2. Omat rakkaat ihmiset ovat kuitenkin ne parhaat ja
haluan elämääni elää pääasiassa heidän lähellään. Vaikka mukana onkin
kaksi tärkeintä ja rakkainta ihmistä, ei se riitä. Haluan elää elämääni
Suomessa:) Kyllä tällaisia pidempiä matkoja on antoisaa tehdä, mutta en
lähtisi esim. vuodeksi ellen voisi olla takuuvarma, että saavutan jotain
todella ihmeellistä, niin kuin nyt esimerkiksi opin puhumaan
paikallista kieltä huomattavasti sujuvammin.
3. Jaettu ilo on
moninkertainen ilo - Vaikka ei koskaan voikaan aivan kokea jotain
samalla tavalla, on silti todella antoisaa, että saa kokea jotain jonkun
toisen kanssa.
4. Oli todella ihanaa saada jutella pitkiä aikoja
sekä äitini että veljeni kanssa. Sanoinkin, että oli mahdollisesti
ensimmäinen kaksi viikkoa ikinä, jolloin äitini ei alkanut ärsyttää
minua ollenkaan! Meillä on hyvät välit, mutta äiti-tytär suhde on aina
kompleksinen juttu. Olemme äitini kanssa hyvin erilaiset ihmiset ja
teemme erilaisia valintoja. Usein minun valintani eivät ole äitini
mielestä parhaita, mikä johtaa konfliktiin. Kuitenkin tämän viikon
aikana olimme yllättävän hyvällä tuulella. Ehkäpä on mukava olla jossain
muualla kuin kummankaan kotona - kenenkään ei tarvitse siivota tai
laittaa ruokaa normaaliin tahtiin, joten vältyimme riidoilta. Veljeni
kanssa oli antoisaa keskustella siitä, millaisia tulevaisuuden
suunnitelmia hänellä on. Saas nähdä pääsemmekö vierailemaan hänen
luonaan esim. vaihtarivuonna. Hän kylläkin suuntaa hieman tutumpaan
maahan huomattavasti lähempänä Suomea, jos pääsee, mihin haluaisi mennä.
Oli myös mukava jutella hänen ajatuksistaan olla hieman vakavammassa
ihmissuhteessa. Meillähän on siis lähemmäs 12 vuotta ikäeroa, joten hän
on aika nuori 'vakiintumaan', mutta toisaalta häntä ei kiinnosta olla
jonkun kanssa, jossa ei ole pidempiaikaista potentiaalia. Hän onkin
löytänyt oikein mukavan tytön, johon toivottavasti pääsemme tutustumaan
paremmin tulevana vuonna.
5. Mieheni on todella hyvä järjestämään
asioita ja on kyllä suurelta osin hänen ansiotaan, että sukulaisteni
matka onnistui. Minä itse epäonnistuin kahden päivän ohjelmissa hieman,
vaikkei se nyt näin pitkässä kokonaisuudessa haitannutkaan niin silti täytyy muistaa kiittää pitkään kärsinyttä miestäni, joka on jaksanut flunssassaankin järjestellä koko seurueen reissuja läpi Xi'anin ja Pekingin seutujen.
Kyllä siinä pääsi itku jos toinenkin kun piti erota ja vielä yksi kun aamulla piti selittää pienelle pojalle, että eno ja mummi ei enää ole naapurihuoneessa vaan ovat menneet jo Suomeen. Noh, alta kaksi kuukautta vielä - nopeastihan tämä menee. Olisi tosi eri asia, jos olisimme täällä pari vuotta.
Kiitokset kaikesta - oli huippukivaa!
My relatives left for Finland this morning. We are now going back to 'normal'. We are visiting BJ for one week and then heading to Xi'an on Monday the 13th. Pictures are from yesterday's snowy trip up to the mountain. I recommend visiting Badaling in January - no queues!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti