Bää

Maalaismummilan mukaviin puoliin kuuluu lampaiden töllistely.

Se tapahtuu niin, että hilppaistaan ulos ja 10m ulko-ovesta notkumaan tämän aitauksen viereen.

Tää talvi on ollut kummallisen pitkä koko Euroopassa.

Englannissakin oli vain vähän kevään merkkejä ja nyt on sentään huhtikuu. Joskus on voinut juosta jo ilman sukkia... ei tänä vuonna.

Lampaat olivat silleen, että tuutko antamaan meille jotain hyvää?

Mutta niitä pelotti tämä punapanda.

Tykkään kävellä maaseudulla. Se on niin erilaista maisemaa.

Tähän nousee iso kasvimaa.

Tällä alueella on oikeita maanviljelijöitä ja sitten on sellaisia pienpalstojen omistajia.

Läheisen myllyn omistaja oli leikannut monisataavuotiset puut jokivarrestaan kuukausi sitten. Tämäkös anoppiani harmittaa...

Mutta villapaitaheppu ei paljoa puista perusta. Se oli vaan hieman kummissaan pienestä suomalaisturistista.

Näissä maisemissa voi kuvitella olevansa 'Salaisessa puutarhassa' tai Brönten sisarusten kirjoissa. Luin lapsena paljonkin näitä Englannin maaseudun tyttökirjoja. Ihanaa päästä näihin maisemiin yhä uudestaan, säännöllisesti. Anoppilassa minä koen olevani lomalla.

Poikakin ymmärtää olevansa lomalla. Mieheni taas... no, omaan 'kotiinsa paluu' on hieman eri juttu. Yleensä 3 yön päästä hän on jo aika stressaantunut ja tyytyväinen lähtijä. Minulla itselläni on kuitenkin useimmiten selvät sävelet anopin kanssa.

Ja miksipäs ei näissä maisemissa. Aina voi lähteä lammaslaitumelle tuulettumaan.

We visited some sheeps around my mother-in-law's house with my son. I love the fact that he does not only have to read from Farm books, but he can also see these animals himself. Makes such a different world. Although my son thinks that it's completely normal to go and look at Pandas once per month, so who knows what he will turnout to be like.