Kohta kaks

 Niinpä se vain on, että meidän pikkuinen ei ole tosiaankaan enää mikään vauva vaan ihan leikki-ikäinen. Parin viikon päästä koittaa kaks vee synttärit ja kova on jo meno. Ajattelin kirjoitella vaihteeksi pojan kuulumisia, että muistais millaista oli tänä keväänä meininki.

 Tällä hetkellä häntä hoitaa siis viikolla isi Ma-To ja perjantaisin isotätinsä. La-Su hoitaa äiti, eli kotihoidolla mennään. Oltiin ajateltu, että laitettais Aisha kerhoon tai jopa perhepäivähoitoonkin syksyllä, mutta nyt näyttää siltä, että ollaan taas reissussa, joten hoitoon meno on edessä vasta sitten ensi vuoden alusta.

 

 Mikäs kiire hänellä olisi? Noh, kyllä se kaksivuotias alkaa olla jo siinä iässä, että leikkiseuraa olisi hyvä olla ja huomaan, että sellaisina päivinä, jolloin ei pääse ulos (vaikka hieman flunssaisena) ovat aika tappoja - illalla kitistään sitä, kun ei olla päästy kunnolla liikkumaan ja riehumaan.

 Toisaalta tämä vaihe on äidille ja isille aika mukava: Lapsi osaa jo (useimmiten) olla tippumatta sohvalta ja portaatkin mennään alas ilman, että pää halkeaa. Lapsi on alkanut keskittyä leikkimiseen ja jaksaa katsoa Kungfu Pandaa sen verran, että jotain töitäkin saa tehtyä vaikka olisi lapsen kanssa kaksin kotona. Sanoisin, että minulle äitinä ehkä pahin vaihe oli 1v->1v8kk, jolloin lapsi osaa kävellä ja juosta, mutta ei vielä kuuntele sitten yhtään mitään ohjeistusta - ei siis joko ymmärrä tai tajua, eikä keskittyminen riitä mihinkään.

 Fisher Pricen pikkuväli on meillä kova sana ja niillä leikitään jokapäivä ja pitkästi.

 Poika osoittaa myös todella paljon huomiota rakkaitaan kohtaan: pusuja ja haleja annetaan kaikille ja niissä ei säästellä. Mummit ja tutut sukulaiset ovat tärkeitä ja heidän kanssaan voi jo höpistä puhelimeenkin omalla kielellään.

 Kielen kehitys Aishalla on tyttöikätovereitaan selkeästi jäljessä. Nyt ollaan oltu about 9kk siinä tilanteessa, että sanoja on paljon, mutta lauseita ei. Uusimpia ovat: "tänne", "tämä", "ei sinne", "tätä" jne. Kielistä vahvin on edelleen Suomi, mutta neljä päivää viikossa englannilla menijän kielenkehitystä on selkeästi haitannut monikielisyys. Noh, emme aio hötkyillä asiassa. Sitten jos ei puhu vielä kolmevuotiaana niin sitten voi olla eri juttu.

 Lentokoneet on IN. Niillä leikitään, niitä ihmetellään ja sanotaan "KONE". Pandat on kans in. Niillä leikitään ja niitä katsotaan DVD:ltä: "PAMMA". Hän osaa käydä omat DVD elokuvansa läpi ja kertoa, minkä haluaa katsoa. Hän selailee vihkoa ja sanoo:

"PAMMA" - Kungfu Panda

"NANGOO" - Rango

tai 

"AUTO" - Cars

 Uutuutena meillä on jaksettu katsoa välillä Toy Storeja, mikä ilahdtuttaa vanhempia, jotka osaa jo edellä mainitut kolme leffaa ulkoa.

 Aisha tykkää hampaiden pesusta. Hän menee monta kertaa päivässä vessaan ja sanoo "Haija" tai joskus "Anna Haija", jolla sitten pesisi hampaitaan vaikka maailman tappiin. Myös vesihanalla lotraus kuuluu suosikkijuttuihin ja meillä kylvetään edelleen joka ilta. Tosin kylvystä tullaan ulos ja mennään takaisin about 20 kertaa ennen kuin äiti ehtii kaapata pyyhkeeseen.

 Uimahallissa ollaan käyty, mutta ei enää säännöllisesti. Tällä hetkellä iskän kanssa he käyvät tiistai-aamuisin GAGGATYGGIT -Jyväskylän Naisvoimistelijoiden järjestämässä peuhuryhmässä (1h) ja keskiviikkosin Peukkulassa. Talvisin Peukkula on alle 2vuotiaille ja aikuisille ilmainen, joten ollaan käyty urakalla siellä viime aikoina, kun vielä on alta kaks. Kesäksi tuli hankittua kausikortti, koska jos käy yli 2 kertaa niin se kannattaa! Siihen on olemassa tarjous huhtikuun ajan - käykääpä taaperokaverit ostamassa, 20eur on ihan hyvä alennus minusta!

 Keväisiin sateisiin ja loskiin sisäleikkipuistot on hienoja asioita. Ihanaa on se, että lapsi pääsee riehumaan energiansa loppuun ja äidin ei tarvii koko ajan ravata vierellä (enää). 

Meillä ei edelleenkään tehdä potalle mitään vaikka olenkin yrittänyt parhaani sen suhteen ja poika jopa kertoo, kun jotain on tulossa, mutta ei sitten kuitenkaan osaa istualtaan pissata tai kakata. Olen aivan äimänkäkenä, että miten tää muka voi onnistua... Mutta enpä oo jaksanut stressata aiheesta. Toinen 'karsittavien listalla' oleva tapa on maidon juominen tuttipullosta. Hän osaa kyllä juoda lasista ja nokkamukistakin ja vaikka mistä, mutta tuttipullo on äidille se helpoin, koska ei tarvii siivota maitoa sohvalta tai sängystä tms. Mutta jospa me tässä pikkuhiljaa niistä tuttipulloistakin luovuttais, kunhan menee tää tän hetkinen flunssa ohi eikä tarvii juoda yöllä mitään. Tutistakin olisi tietysti hyvä luopua, mutta en ole varma, raskinko ihan vielä. On se vaan niin kätevä kun väsyttää niin saa keskityttyä siihen olennaiseen eli nukahtamiseen.

Yleisesti ajattelen, että Aisha on aika iloinen ja onnellinen lapsi. Uhmaikä on ehdottomasti seuraavaksi edessä ja siihen on viittauksia huomattavissa selkeästi. Ihan hirveitä raivareita meillä ei vielä vedetä, mutta varsinkin sellaiset tilanteet, joissa on kiire tai pitää lopettaa jonkun asian tekeminen, ovat hankalia ja vähän kitinää aiheuttavia. Vähän aikaa sitten oli sellaista, että pukea ei saanut sitten käytännössä ikinä. Nykyisin hän jopa itse hakee kengät (ja sanoo "Kenggä") että lähdetään ulos kiikkumaan. Sitten jos mennäänkin autolle niin sehän harmittaa. Mutta toisaalta myös autoon kiipeäminen on ihan hurjan ihanaa. Ja jos äiti antaa hänen ajaa autoa niin sepä vasta onkin hauskaa.

Parin viikon päästä on kaks vee neuvola. Sittenpähän nähdään, onko hän miten kehittynyt. Joskus musta tuntuu siltä, että syököhän tuo tarpeeksi proteiinia, kun lihatuotteita on tosi vaikea saada menemään...Ja se maito vaan aina maistuis. Kaikilla äideillä on omat ongelmansa.

--
Aisha is soon 2. He likes to run around, play with Fisher Price Little people and watch Kungfu Panda. His favourite things are aeroplanes and Pandas. He likes to hug and kiss, but he has his own will also rising: At the moment everything is great, just waiting for the terrible twos now...