Taikapeli

 Jahas, tällä viikolla näköjään esitellään mitä kummallisempia asioita. Tällä kertaa vuorossa on 32-vuotiaalle naishenkilölle hyvin epätavallinen harrastus, nimittäin Magic: The Gathering.

 Lienee selvää, että mä oon aina ollut enemmän poikatyttö kuin mikään hienohelma. Mun rakkain harrastus on ns. poikien laji ja työskentelen myös miesvaltaisella alalla... Do you see a pattern here? No, teininä mun mielestä kaikista kovin juttu oli Star Wars. Siihen liittyi myös pelailua ns. Stawa korteilla (Collectible Card Game) (naispuolisen) serkkuni kanssa. 13-vuotiaana tapasin pojan, joka päätti opettaa mut pelaamaan Magic the Gatheringia, vähän niin kuin kulttuurivaihtona, koska minä opetin häntä pelaamaan Stawaa. Yhdessä vaiheessa pelasimme varmaan viittä erilaista korttipeliä Lovecraftin Mythoksesta Bee Vitoseen ja jopa raamattuun perustuvaan 'Redemption'-peliin. Ai niitä aikoja Kajaanin tennishallin laidalla.

 Magic urani syveni siinä vaiheessa, kun seurustelin kyseistä peliä pelaavan tyypin kanssa pari vuotta. Kävin jopa SM-kisoissakin kokonaista kolmena vuonna joskus 1999 maissa, mutta harrastus jäi sen jälkeen selkeästi, koska lähes kaikki kaverini, jotka tykkäsivät pelata, olivat muuttaneet opiskelemaan johonkin toiseen kaupunkiin ja erosin poikaystävästäkin.

 En pelannut varmaan johonkin viiteen vuoteen paitsi tosi satunaisesti. Sitten n. 25-vuotiaana aloin olla itselleni armollinen ja totesin, että kyllä lapsuuden vanhoja, hyväksi havaittuja harrastuksia voi jatkaa myös aikuisena. Niin kuin nyt vaikkapa tennistä, amatöörielokuvien tekoa tai Mätsikin peluuta. Sattumoisin löysin jopa ystävättären, joka on pelaillut jonkin verran ja sittemmin olemme käyneet yhdessä jos toisessakin turnauksessa nostattamassa kulmakarvoja aika ajoin.

Nykyiään en pelaa enää käytännössä muuta kuin Sealedia. Se tarkoittaa sitä, että pakka tehdään turnauksessa paikan päällä siellä pusseista avattavista korteista. MtG yhtiö julkaisee kolme kertaa vuodessa uuden korttisarjan ja sen yhteydessä on ns. prerelease -turnauksia (tuttavallisemmin prelluja), joissa käyn harvakseltaan pelaamassa. En ole käynyt yhdessäkään poikani syntymän jälkeen, koska jostakinhan sitä pitää menojaan karsia. Nyt kuitenkin olen päättänyt mennä tänään. Magicin peluuhan on niin kuin pyörällä ajo vai...? No, tarkoitus ei ole viedä voittoa kotiin vaan hetkeksi irtaantua arjesta jonkun erilaisen asian parissa.





Aikoinaan Magic opetti minulle mm. logiikaa ja englannin kieltä. Arvelen myös oppineeni jotain häviämisen jalosta taidosta, mikä minulle on aina ollut aika vaikea juttu. Koska en ole kovin hyvä pelaaja, nöyryyttä tulee opittua roppakaupalla. Ja vielä näin 32-vuotiaanakin täytyy sanoa, että minua kiehtoo ajatus siitä, että joku iskee minulle kasan kortteja käteen ja sanoo, että rakenna siitä pakka. Mitä menee sisään ja mitä ulos - ja miten niillä pärjää. Ja onhan se suunnattoman nautinnollista katsoa vastustajien ilmeitä, kun ne istuvat toiselle puolen pöytää. Voi sitä hämmennyksen määrää: Mitä helvettiä toi kolmekymppinen uraäiti tekee täällä... ;)


One of my many weird hobbies include Magic the Gathering, a collectible card game, which I have played since I was about 13. This might not be the most obvious hobby for a thirty something mum, but yes, I am proud to be different. Today is a pre release of a new series of cards in MtG and I have booked a baby sitter so that I can sit down and tap dragons. What better way to spend a sunday?