Kirjailijan vaimo

Sain juttuidean ihanasta Johannan blogista:)

Ajattelin aina lapsena, että minusta tulee kirjailija. Se oli heti kakkoshaaveammatti sitten elokuvaohjaajan jälkeen. No, minusta ei tullut kirjailijaa, vaikka työhöni ja vapaa-aikaanikin kuuluu paljon kirjoittamista. Sen sijaan nappasin miehekseni kirjailijan. Sittemmin olen ajatellut, että ONNEKSI se en ole minä.

Kirjailijan arki on sellaista, että se herää - se nousee ja se kirjoittaa (jos ei ole lapsenhoitopäivä). Illalla, kun tulen töistä, se on todennäköisesti suihkussa, mikä tarkoitaa, että päivän minimi (1000 sanaa) on saavutettu ja on aika ajatella syömistä ja hygieniaa. Jos on lapsenhoitopäivä, hänen työpäivänsä alkaa päikkäreiden aikaan ja jatkuu kunhan minä tulen töistä siinä 17-18 maissa.

Ikean Billy kirjahyllyjä meillä on nyt 15kpl (toki niissä on jatkopalat kattoon asti) ja lisäksi huushollista löytyy lundiaa ja joitakin kiinteitä kirjahyllyjä (fiktiiviselle kirjallisuudelle). Minusta tämä on oikeasti vaan mukavaa. Tarkoittaahan se sitä, että jossain vaiheessa tilaa taiteelle seinillä vaan ei enää ole, mutta minusta kirjat ovat kauniita ja lisäksi ne tarjoavat hyvän äänieristyksen. 

Mieheni kirjoittaa siis lähinnä faktaa, ei fiktiota. Lähinnä liittyen aasiaan ja kaukoitään ja historiaan, viimeisen vuoden aikana hän on kirjoittanut teokset modernista kiinasta, silkkitiestä ja japanilaisen animaation historiasta. Tämä siis samaan aikaan, kun hän vahtii poikaamme 4 päivää viikosta... Ihmettelen usein, miten on edes yleensä mahdollista kirjoittaa kolme kirjaa vuodessa. Mutta tämä nyt on vaan hänen sivutyönsä.

En tiedä, kuinka monta kirjaa hän on oikeastaan kirjoittanut, enkä usko, että hän tietää sitä varsinaisesti itsekään. Riippuu mitä siihen lasketaan? Audiokirjat? Käsikirjoitukset? Romaanit? Faktakirjat? Kokoelmat? Yksi menestyneimmistä on tietystikin Mannerheim - Presidentti, sotilas, vakooja, jonka suomenkielinen painos taitaa olla loppu valitettavasti. Tätä kirjaa varten hän tutki mm. Mannerheimin halki aasian ratsastuksen kumppanin Paul Pelliotin päiväkirjoja, joista löytyi tietoa, jota ei ollut aiemmin julkaistu englannin (tai suomenkaan kielillä Mannerheimista). Mieheni aasiantutkijataustan huomioon ottaen hän keskittyi kirjassaan lähinnä juuri Mannerheimin Aasian matkaan. Luin hänelle yhden kesän verran suomenkielisiä teoksia Marskista englanniksi, mutta täytyy sanoa, että tämän tutkimuksen avustuksen edestä minä olen saanut vuosien varrella niin paljon apua, että pientä oli.

Kirjailijan vaimoudessa varmaan hienointa on se, että kirjailijan työn voi siirtää minne vain. On aivan sama, asummeko Suomessa, Englannissa vai Kiinassa. On huomattavasti helpompaa jos vaan toisen työt on paikkasidonnaisia. Tietysti mieheni ammatissa on paljon muitakin hyötypuolia, kuten vaikkapa lapsenhoidon järjestelymahdollisuudet tai se, että ikinä ei lopu keskustelun aiheet kesken.

Kun etsiskelin miestä, oikeastaan ykkösvaatimus oli, että pitää olla ainakin yhtä fiksu, mielellään mua viisaampi. Tällöin pääsee joka päivä haastamaan itsensä. Joskus ajattelen myös niin, että ehkä jos en olisi ollut edes jollain tasolla ollut kiinnostunut kirjoittamisesta ja aasiasta, me ei kyllä oltais yhdessä. Se lienee selvää.

Useimpina päivinä edelleen mietin, että mitä ihmettä se mussa näkee. I so get the better deal.

--
I am married to a writer. This sometimes means long days and lots of books around the household, but more over it means we can live our lives anywhere my job takes us, as his is inside his laptop, which of course these days can be taken anywhere. My husband's job has taken us on many amazing trips to places which I would certainly never go, let alone I would have never moved to China. This year he has written three books with just three working days per week while watching our son 4 days/week. On many days I wonder what exactly he sees in me. I get the better deal.