Mitä heinäkuussa tuli katseltua IMDB Top 250 listalta? Pidimme kaksi elokuvailtaa, vuorossa niistä hieman juttua.
Fanny & Alexander *****
Päädyimme ajanpuutteen vuoksi katsomaan 'vain' kolmetuntisen, emme siis viisituntista director's cuttia. Tämä elokuva on tietysti mestariteos ja kaikki siinä on todella viimeisen päälle harkittua - puvut, asennot, ilmeet jne. Kuulema kissankin piti liikehtiä aivan tietyllä tavalla tai muuten otettiin uusintaotos... Sitä en varsinaisesti ymmärrä, miksi sen nimi on 'Fanny ja Alexander', sillä kyseessä oli lähinnä Alexanderin elokuva. Tarvittiinko Fannya siihen, että nähtiin, miten hiljainen tyttö selviää vastaavista tilanteista - olisiko katsojan ollut vaikeampi samaistua Alexanderiin, jos Fannya ei olisi ollut... Noh joka tapauksessa pidin tästä elokuvasta paljon, etenkin siitä, miten se käsitteli ruotsalaista sosiaalipornoa aikakaudeltaan - miten siinä käsiteltiin moraalikysymyksiä jne. Kohtaus, jossa pastori keskustelee Alexanderin kanssa valehtelemisesta oli hyvin mielenkiintoinen, sillä vaikka katselijan tuleekin olla Alexanderin puolella tässä asiassa - jokainen äiti/isä voi samaistua myös pastoriin, joka yrittää opettaa sitä, ettei maailmassa pärjää valehtelemalla. Huikea suoritus myös molemmilta näyttelijöiltä. Pidin myös siitä, miten lapsen näkökulmasta mietitään vaikeita asioita kuten isän kuolemaa tai äidin uudelleen naimakauppoja... Lapsethan ovat loppujen lopuksi vanhempien armoilla ja heidän on tehtävä niin kuin holhoojansa tekevät. Pelottavakin totuus. Lisää Bergmania on vielä katsomattomien listalla, joten odotan niitä nyt aika innokkaasti tämän nähtyäni.
Full Metal Jacket ****
Hempeästä ruotsalaispukudraamasta takaisin Vietnamiin... IMDB Top 250 listalla on useita Vietnamin sotaa käsitteleviä kappaleita - Apocalypse Now, The Deer Hunter ja Full Metal Jacket nyt alkajaisiksi. FMJ oli jokseensakin optimistisempi kuin AN, vaikkakin molemmat ovat hyvin antiwar elokuvia. FMJ:ssä parasta antia lienee kuitenkin alkupuoli, jossa jumpataan merijalkaväkeen lisää poikia riviin aidon komentajan johdolla. Poikani katsoi silmät tapillaan tämän osion, sillä kun joku huutaa tv:ssä niin täytyyhän se nyt ottaa vakavasti. Elokuvassa vilahtelee myös kovasti vanhempanakin tuttuja näyttelijöitä, mikä sinänsä oli mukavaa. Tätä teosta on kuitenkin parodioitu ja kopioitu niin paljon monissa jälkeen tulleissa sotaelokuvissa, että ihan jo ikonisuutensakin vuoksi tämä tulee katsoa. Minusta se nyt loppujen lopuksi ei ollut mikään tajunnan räjäyttävän hyvä veto, kelpo kamaa ja kyllä katsoi, mutta en varmaan uudestaan jaksaisi.
Ikiryu - Tuomittu ***
Kurosawan klassikkoteoksessa mies, joka on antanut elämänsä valua ohi saa tietää sairastavansa syöpää ja päättää elää viimeiset 6kk täyttä elämää. Elokuvassa on kiinnostava rakenne. Puolet seurataan päähenkilöä ja puolet seurataan hänen muistonsa puintia hautajaisissa politiikan tasolta. Minulla tämä ei noussut kovin ihmeelliseksi elokuvaksi, vaikka se olikin hyvä. Jotenkin käsittelen tätä asiaa mielummin 'My life without me' -elokuvan kautta - vaikka periaatteessa juoni onkin hyvin samankaltainen. Japanilaista yhteiskuntaa on jälleen tuskastuttava seurata, sillä sen kankeudesta johtuvat monet päähenkilön ongelmat. Mutta se toki tässä oli tarkoituskin huomata.
Elokuussa katseluun tulevat ainakin: Polkupyörävaras, Manchurian kandidaatti ja Perhonen lasikuvussa.
Fanny & Alexander *****
Päädyimme ajanpuutteen vuoksi katsomaan 'vain' kolmetuntisen, emme siis viisituntista director's cuttia. Tämä elokuva on tietysti mestariteos ja kaikki siinä on todella viimeisen päälle harkittua - puvut, asennot, ilmeet jne. Kuulema kissankin piti liikehtiä aivan tietyllä tavalla tai muuten otettiin uusintaotos... Sitä en varsinaisesti ymmärrä, miksi sen nimi on 'Fanny ja Alexander', sillä kyseessä oli lähinnä Alexanderin elokuva. Tarvittiinko Fannya siihen, että nähtiin, miten hiljainen tyttö selviää vastaavista tilanteista - olisiko katsojan ollut vaikeampi samaistua Alexanderiin, jos Fannya ei olisi ollut... Noh joka tapauksessa pidin tästä elokuvasta paljon, etenkin siitä, miten se käsitteli ruotsalaista sosiaalipornoa aikakaudeltaan - miten siinä käsiteltiin moraalikysymyksiä jne. Kohtaus, jossa pastori keskustelee Alexanderin kanssa valehtelemisesta oli hyvin mielenkiintoinen, sillä vaikka katselijan tuleekin olla Alexanderin puolella tässä asiassa - jokainen äiti/isä voi samaistua myös pastoriin, joka yrittää opettaa sitä, ettei maailmassa pärjää valehtelemalla. Huikea suoritus myös molemmilta näyttelijöiltä. Pidin myös siitä, miten lapsen näkökulmasta mietitään vaikeita asioita kuten isän kuolemaa tai äidin uudelleen naimakauppoja... Lapsethan ovat loppujen lopuksi vanhempien armoilla ja heidän on tehtävä niin kuin holhoojansa tekevät. Pelottavakin totuus. Lisää Bergmania on vielä katsomattomien listalla, joten odotan niitä nyt aika innokkaasti tämän nähtyäni.
Full Metal Jacket ****
Hempeästä ruotsalaispukudraamasta takaisin Vietnamiin... IMDB Top 250 listalla on useita Vietnamin sotaa käsitteleviä kappaleita - Apocalypse Now, The Deer Hunter ja Full Metal Jacket nyt alkajaisiksi. FMJ oli jokseensakin optimistisempi kuin AN, vaikkakin molemmat ovat hyvin antiwar elokuvia. FMJ:ssä parasta antia lienee kuitenkin alkupuoli, jossa jumpataan merijalkaväkeen lisää poikia riviin aidon komentajan johdolla. Poikani katsoi silmät tapillaan tämän osion, sillä kun joku huutaa tv:ssä niin täytyyhän se nyt ottaa vakavasti. Elokuvassa vilahtelee myös kovasti vanhempanakin tuttuja näyttelijöitä, mikä sinänsä oli mukavaa. Tätä teosta on kuitenkin parodioitu ja kopioitu niin paljon monissa jälkeen tulleissa sotaelokuvissa, että ihan jo ikonisuutensakin vuoksi tämä tulee katsoa. Minusta se nyt loppujen lopuksi ei ollut mikään tajunnan räjäyttävän hyvä veto, kelpo kamaa ja kyllä katsoi, mutta en varmaan uudestaan jaksaisi.
Ikiryu - Tuomittu ***
Kurosawan klassikkoteoksessa mies, joka on antanut elämänsä valua ohi saa tietää sairastavansa syöpää ja päättää elää viimeiset 6kk täyttä elämää. Elokuvassa on kiinnostava rakenne. Puolet seurataan päähenkilöä ja puolet seurataan hänen muistonsa puintia hautajaisissa politiikan tasolta. Minulla tämä ei noussut kovin ihmeelliseksi elokuvaksi, vaikka se olikin hyvä. Jotenkin käsittelen tätä asiaa mielummin 'My life without me' -elokuvan kautta - vaikka periaatteessa juoni onkin hyvin samankaltainen. Japanilaista yhteiskuntaa on jälleen tuskastuttava seurata, sillä sen kankeudesta johtuvat monet päähenkilön ongelmat. Mutta se toki tässä oli tarkoituskin huomata.
Elokuussa katseluun tulevat ainakin: Polkupyörävaras, Manchurian kandidaatti ja Perhonen lasikuvussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti