Minä en ole siis mikään puutarhan hoitaja. On siis suurenmoinen onni, että takapihamme on ehkä 5m x 8m kaistale, eikä etupihakaan sen isompi ole. Suurin homma on nurmikon leikkaaminen ja lumityöt. Ihanaa on se, että joku muu on kasvattanut sen nurmikon siihen ja pensasaitakin kasvaa niin, että lapsen ei tarvitse pelätä karkaavan aidatulta alueelta.
Viime vuonna en tehnyt kukkamaani eteen juuri mitään - äitini kävi sitä kyllä hieman muokkaamassa. Hän siirteli kasveja puolelta toiselle ja sellaista. Ostin siihen kaksi pallotuijaa, jotka talvehtivatkin kiitettävästi siinä. Anoppi taas osti siihen tämän pienehkön laventelin, joka on nyt alkanut hieman rehottaa.
Sen lisäksi olen iskenyt kasvimaahani kaikki yrittiruukkujen jämät, jotka normaalista ruoanlaitostamme syntyvät. Sinne on nyt laitettu tuore oregano, basilika, ainakin kolme persiljaa, yksi ruohosipuli ja pari korianteria. En ole niitä kastellut mitenkään vaan luono kastelee enemmän tai vähemmän - tänä kesänä enemmän.
Saldo on se, että oregano viime vuonna oli aivan laossa, mutta ihme kyllä heräsi keväällä henkiin ja on nyt oikein mojova puska. Sen lisäksi ruohosipuli ja persilja voivat hyvin. Toistaiseksi korianteri ei ole lotkauttanut korvaansa, minusta tuntuu, että se on liian eksoottinen Suomen kylmiin olosuhteisiin. Voisin laittaa vielä esimerkiksi salviaa tms. Yritit ovat minusta aika kauniita ja niistä on iloakin, muutaman aterian päälle voi noukkia ainakin koristeet jos ei muuta. Tämä on siis minun kontribuutioni puutarhanhoitoon... Aika minimiefortilla mennään:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti