Viikon tilanne: -4,4kg kesäkuusta. Sitkeessä on, pikkuhiljaa edistyy, vaikka tulikin mautittua muutama pirtelö ja yks mäkkiateria viikonloppuna, hyvä. Edelleen tavoite on elokuun loppuun -5, eli ei mitenkään mahdoton. Kirjoitan tällä hetkellä edelleen jokapäiväistä ruokapäiväkirjaa, josta saan palautetta. Maanantain ruoat näyttivät tältä:
Aamiainen klo 8:30
Ruisleipä kinkulla ja levitteellä
Raejuusto (100g) mehukeitto (1dl) kaurahiutaleilla (1dl)
Lounas klo 1130
Savulohikatkarapusalaatti (runsas)
Ruisleipä levitteellä
Välipala klo 1530 (Liian myöhässä, nälkä oli jo kova... Lounaan ja päivällisen välissä olis pitänyt olla kaksi välipalaa)
Heraproteiini 1dl
Luumuja 5kpl
Päivällinen klo 1930
Porsasta Currykastikkeessa
Riisiä
Iltapala klo 22
Raejuusto 100g
Mehukeittoloraus
2aprikoosia
2palaa melonia
Ruokatottumukset alkavat selkeästi pikkuhiljaa muuttua parempaan. Ainakin ruisleipää oon syönyt paljon ja samoin enemmän proteiinia kuin koskaan aiemmin. Kompastuskiviäni ovat usein liian isot ateriat ja liian pitkät ruokailuvälit - nyt tosin proteiinia on jo enemmän ja välipalat ovat mielestäni muuttuneet terveellisemmiksi eli hedelmää ja proteiinia - päivän ekalla puoliskolla myös ruisleipää. Vein heraprotskun töihin, josta tuli jo vinoilua työkavereilta, mutta en aio lannistua sosiaalisesta paineesta! Täyisi vaan hommata joku pötikkä, jossa sen saisi sekoitettua helposti niin ettei olisi paakkuista.
Tämän terveellinen elämä-projektin aikana on myös tullut mietittyä paljon sosiaalisen elämän paineita ruokaa ja liikuntaa kohtaan. Ne ovat usein hirveän merkittävässä roolissa, paitsi jos elää erakkona. On paljon hyväksytympää syödä niin kuin muutkin samassa pöydässä ja jos ei syö kuin muut niin saa arvostelua ja kommentteja. Pelkästään perhe ei vaikuta sosiaalisella paineellaan vaan myös työkaverit/lounaskaverit. Olen monta vuotta sitten jo siirtynyt salaatti/keittolounaaseen, mutta se lipsuu välillä - varsinkin, jos pöydässä muiden lautasella on jotain muuta. Samalla en haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä niille, jotka haluavat syödä vaikka pitsaa tai jotain epäterveellisempää lounaaksi... Enkä tosiaankaan halua, että ruokavalintani johtavat siihen, että joku ei halua enää syödä kanssani. Periaatteessahan sen pitäisi mennä niin, että jokainen syö mitä syö ja toisten lautaset eivät sitä hetkauta. Käytännössä kuitenkin muiden valinnat ja yhteiskunnan painostus siihen, että ihmisen täytyy perustella, mitä lautaselleen ottaa, voivat kääntyä ahdistavaksi tilanteeksi... Syöminen on vakava asia, valitettavasti, ainakin tälle suomalaiselle.
Kuvat viikonlopun videoshootista (c) Tino Warinowski
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti