Paikallinen proffani on hurahtanut sulkapalloon. Niinpä sitä on lukujärjestyksessä kahtena iltapäivänä viikossa, klo 1430-1730 torstaisin ja sunnuntaisin. Täällähän muuten työaika on yleensä klo 09-22 ja keskellä päivää on lounas+siesta, klo 12-1430, jolloin opiskelijat käyvät nukkumassa(!) dormitorioissaan.
Sulkapallotunteja on n. 2-2,5 kerralla, osa ajasta menee kävelyyn yliopistolta halleille. Halleja on erikseen torstaille ja sunnuntaille.
Niinpä minäkin olen päässyt pelailemaan pitkästä aikaa. Olen pelannut nuoruudessani (!) tennistä, mut sulkkis oli yleensä se laji, joka pilasi tenniksen lyöntitekniikan, joten en ole sitä mitenkään älyttömästi pelaillut. Näin vanhemmalla iällä olen käynyt jonkun kerran mieheni kanssa ja jonkun kerran lapsuuden ystäväni taikka sukulaisteni kanssa pelailemassa Suomessa, mutta en oikeastaan ole sulkapallon fani.
Hyvää siinä on kuitenkin se, että sitä on aika helppo pelata, joten kuka tahansa voi osallistua. Toisin kuin esim. tenniksessä, johon menee paljon enemmän aikaa oppia osumaan palloon. Tämä tutkimusryhmä on siis mukautunut professorinsa lajiin.
Minun mielestäni tämä on todella hieno juttu. Ensinnäkin - yhdessä urheilu lisää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ryhmälle. Toiseksi, tutkimus luistaa paremmin kun on välillä urheillut ja kolmanneksi, opiskelijat pysyvät kunnossa. Kolmanneksi, koska Kiinassa pelaajia on paljon ja kenttiä vähän, on palloilun lomassa aikaa keskustella esim. tutkimuksesta kun odottelee omaa vuoroaan.
Minä olen tyytyväinen, että on jotain spesiaaliliikuntaa viikossa:) Vaikka kakskymppiset miehet hakkaakin mut mennen tullen. Jos mulla on joskus oma tutkimusryhmä, niin arvatkaa mitä se reenaa kaks kertaa viikossa.
My Xianese research group practises badminton twice per week. They follow their proffesseur who is very good at it. I am happy to do some excersising so this is good news for me. It may not be my sport, but it's still fun and I will loose calories without noticing:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti