Shitmas

Mieheni risti tämän vuoden joulun osuvasti. Täytyy sanoa, että jouluyö ei hevillä unohdu, lähdettiin nimittäin klo 4:45 paikalliseen sairaalaan. Siihen, joka mainostaa, että on 24-7 kansainvälinen staff ja auki aina. No kattiakanssa. Onneksi mieheni puhuu Kiinaa, sen vaan sanon. Herätettiin sitten pari kolme nukkuvaa turvamiestä ja kolme hoitsuakin ja ihme kyllä päästiin sisään sairaalaan. Noh, kansainvälinen lekuri oli joo, mutta tällä hetkellä Hong Kongissa. Viittoivat toiselle puolen katua viiden minuutin päässä sijaitsevaan lasten ensi-apuun.

Sitten kärräsimme yön läpeensä huutanutta poikaamme jouluyönä random kaduilla etsien lasten sairaalaa miinus viidessä pakkasasteessa. Ensiapu oli ihme kyllä auki ja kappas että alkoivat tutkia valkoihoista sinisilmäpoikaa tehokkaasti. Yksi mittasi kuumetta, jota hänellä ei tietysti sillä hetkellä ollut, koskapa olin antanut kaksi parasetamolia että lakkaisi itkemästä. Noh totesivat, että henkeä sillä ahdistaa ja maha on kipeä. Ja että nyt otetaan verikoe. Sitten mentiin luukulle maksamaan. Yksi verikoe, 22RMB (n. pari euroa).

Sormenpäästä pistettiin ja tulokset tulivat heti. Tämä kaikki eri luukulla, mutta samassa putiikissa. Sitten takaisin lekurin luo läpi sänkyjen, joissa oli vauvoja tipoissa. Lekuri kirjoitteli aikansa mieheni kanssa ja saivat selville, että joo hänellä on bakteeritulehus ja että eivät anna antibioottia, mutta antavat kolme lääkettä, joita otetaan kaksi kertaa päivässä, viiden päivän ajan. Lääkkeet maksettiin maksuluukulla ja saatiin käteen viereiseltä apteekkiluukulta. Suomalainen terveydenhuolto - ota oppia: Lääkäri, labra ja apteekki kaikki samassa puljussa ja koko retki kesti alta puoli tuntia tässä sairaalassa. Lääkkeet maksoivat n. 10eur

Noh sitten tietysti kotiin ja miettimään, josko antoivat meille placeboja, että pääsisivät eroon. Kahden päivän uskollisen lääkinnän (ime yksi lääke pillillä, nielaise yksi tabletti ja yksi sekoitetaan veteen) jälkeen poika näyttää paranemisen merkkejä, eikä itkenyt viime yötä, joten ehkäpä kiinalaisesta lääketieteestä on johonkin.

Note to self: Sen verran kamalaa oli raahata alta kaksivuotiasta sairaalassa jouluyönä Kiinassa, että kiitos haluan tehdä tämän seuraavan kerran Euroopassa. Eli nyt on kuherruskuukausi Kiinan kanssa ohi ja alan olla realisti sen suhteen, ettei me olla muuttamassa tänne  pidemmäksi aikaa vielä niin kauan kuin tässä perheessä on sen ikäisiä lapsia että ne a) ei osaa kertoa, mihin sattuu ja b) voivat kuolla ripuliin helposti. Tai ainakin meidän pitäisi tehdä sen verran enemmän rahaa, että olisi varaa asua vähän paremmissa olosuhteissa.

On Christmas night, we made a trip to the local 'international' hospital, which failed both on having any english speaking staff as well as having a doctor around at 5am to treat our son who had cried the first half of the night. Ear infection or something - further bacteria infection after a cold he's got, probably. However, we somehow managed to get serviced in a baby ward of another hospital in 30minutes at 5am, with a blood test and medicines to help him. Whether they are placebos to get rid of foreigners or nerve-wreck parents, who knows. He seems to be doing better though. This was certainly a Christmas that I will never ever forget.