15 vuoden päästä

Paikallinen tutkimusryhmäni täytti 15v ja illallisella jokainen sai kertoa, missä haaveilee olevansa 15 vuoden päästä. Tämä olikin mukava keskustelu ja oli todella kiinnostavaa kuulla, mistä kiinalaiset opiskelijat haaveilevat. Mukana oli aika paljon 'haluan olla hyvä vaimo ja äiti'-vastauksia, mutta kappas ei yhtään haluan olla hyvä aviomies tai isä... Noh, kiinalaisten sukupuoliroolikäsitykset ovat syvällä, mutta eivät kuitenkaan ihan japanilaisten naisten tasolla: täällä sentään kaikki naiset menevät perheenperustamisen jälkeen takaisin töihin yleensä ja moni haaveili tutkijanurasta tai vaikkapa webkaupan tai kampaamon perustamisesta.

Miksi kampaamoyrittäjä opiskelee yliopistossa? Syynä lienee vanhempien painostus. Xi'an jiaotong on erityisesti kuulema niin hyvä yliopisto, että jos ei oo muuta haavetta niin vanhemmat tunkee sinne.

Luokan pojat haaveilivat rikkaudesta - professuuriudesta, mammonasta, uuden feisbuukin perustamisesta jne. Muutama halusi olla 'onnellinen' ja ystäväni Pei sanoi, että hän haluaisi kehittää itseään ja olla tyytyväinen siihen, missä on ja mitä on saavuttanut. Siinäpä viisautta kerrakseen.

  Minullakin on 15-vuotissuunnitelma. Siihen kuuluu seuraavan viiden vuoden säteellä väitöskirjan viimeistely ja julkaiseminen hyvissä IS-alan lehdissä. Ja sitten myös lisävuosia kaukoidässä, mieluiten Japanissa, mutta kuten huomaatte - Kiinakin on meille hyvin mieluinen paikka. Haluaisin asua pari vuotta jommassa kummassa maassa, jotta oppisin puhumaan kieltä paremmin ja lapseni tulisivat kolmikielisiksi huomaamattaan. Toinen lapsi meillä on suunnitelmissa myös, katsoo nyt miten se sijoittuu tähän ura- ja matkaelämän välimaastoon. Toisaalta on aivan ihanaa, että on vain yksi lapsi. Se on niin helppo saada hoitoon ja vaatii loppujen lopuksi niin vähän. Mutta minusta on itsekästä riistää lapselta mahdollisuuden sisarukseen - jo ihan siitä perspektiivistä, että olisin itse huomattavasti itsekkäämpi (vieläkin itsekkäämpi) ja erilainen ihminen, jos veljeäni ei olisi olemassa. Myös vanhempien sairastuessa ja kuollessa sisarukset ovat hirvittävän tärkeitä - haluan tarjota pojalleni sitä tukea ja iloa, jota veljeni minulle tuo.

15-vuoden päästä haluaisin asua Jyväskylässä, mutta haluaisin että minulla olisi työ, jonka puitteissa voisin matkustaa maailmalla, myös Kiinassa ja Japanissa. Haaveilen hieman isommasta asunnosta ja autosta, jossa olisi ilmastointi! Poikani alkaa olla lukioiässä, joten arvelen meidän asustavan aika kiinteästi Suomessa - kyllä ilmainen koulutus vaan on hieno asia maailmassa. Toivon, että saan edelleen tehdä minua itseäni haastavaa ja kehittävää työtä, mieluiten sellaista, jota voi tehdä etänä myös muualta maailmalta käsin. Nämä olivat siis rationaalisia haaveita. Irrationaalinen haave on, että pääsisin joskus Oscar-gaalaan:)

Kuvituksena tässä postauksessa on 'juhlinnasta' eli täällä juhlittiin kukin, sulkapalloin ja illallisin.

My Chinese University laboratory turned 15 years old on 12th of December and over dinner everyone took turns on telling where they would like to see themselves in 15 years from now. In 2027 many of the students wanted to be 'just like professor LI' or 'be a good wife and mother', which I guess was funny because I don't think any Finnish girl would answer quite so... Well, maybe. It was very intersting to hear their dreams - some wanted money, fame or even to found their own hair dressers'. Why do you study in the university if you like to cut hair? Beats me. Probably parent pressure is the answer.

I also have a plan that involves one dissertation, bigger house etc. I'd like to live in Jyväskylä, but also I'd like to have lived in China or Japan for two years to learn the language well and make my kids trilingual too. I quite like it here, so perhaps we'll come back to Xi'an for a longer period. We shall see.

These were more or less rational dreams. The irrational is to be invited to the Oscar gala some day. Just so I could pull off a great dress of course:)