Olen elämäni aikana opiskellut seuraavia kieliä: englanti, ruotsi,
ranska, viro, espanja, italia ja japani. Kuitenkin koen, että en ole
kielissä mitenkään hyvä. Osaan käytännössä kahta kieltä sujuvasti, mutta
englannissakaan en olisi tällä tasolla, ellen käyttäisi sitä
jokapäiväisessä elämässäni ykköskielenä.
Kielen oppimiseen tarvitaan muutakin kuin pulpettiopintoja. Motiivin tulee olla kommunikaatio, ei varsinainen kieli sinänsä. Olen myös siinä iässä, jossa tuntuu, että koulun penkit on nähty. Jos todella haluan kehittyä jossakin näistä uinuvista kielistäni tai uudessa kielessä - oppimisen on tapahduttava luokkahuoneen ulkopuolella. Todellisessa kontekstissa, todelliseen tarpeeseen.
Aion aloittaa uuden kielen opinnot, koska tarve on syntynyt. Euroopassa pärjään ruotsi-ranska-englanti yhdistelmällä milloin vain, mutta Kiinassa en, joten olen päättänyt aloittaa jälleen alusta.
Kiinankieleni on tällä tasolla:
Ni hao! Wo shö fänlanren. [Päivää! Olen Suomalainen] - en siis myöskään osaa kirjoittaa sitä kiinaksi.
Siinäpä lause, jonka osaan, joten jotain tartteis tehdä. Nopealla etsimisellä löysin kaksi vaihtoehtoa syksylle Jyväskylässä aloitella kiinan opintoja. Ainakin viime syksynä kiinaa pystyi opiskelemaan sekä tiistai-iltaisin kansalaisopistossa että maanantai- ja keskiviikkoiltaisin yliopistolla. Valitettavasti molemmat kurssit alkavat vasta syyskuun toisella viikolla, joka minun aikatauluuni on hieman myöhään. Tämän vuoksi tilasin joitakin itseopiskelumateriaaleja - kirjoja ja flash-kortteja ja mietin, josko löytäisin jonkun mp3-muotoisen nauhoitteen, jota voisin kuunnella kävellessäni töihin.
En oleta oppivani puolessa vuodessa juuri enempää kuin: "Terve, haluaisin tämän - paljonko se maksaa - liian kallis - en osaa kiinaa - kiitos - haluaisin mennä tähän osoitteeseen." Eli haluaisin osata asioida kaupassa (Kiinalaiseen tapaan tähän kuuluu toki tinkiminen kiinaksi.), tilata ravintolassa (ja lukea listalta suosikkiruokieni nimet pinyineillä), lukea jotain peruskylttejä kuten "Entrance/Exit jne." ja osata ajaa taksilla minne haluan... näillä pötkii jo pitkälle.
Näkisin, että varsinainen kielitaidon harjaantuminen ja kehittyminen sujuvaksi voi tapahtua ainoastaan niin, että käyttää kieltä aktiivisesti arkitilanteissa ja tietysti kontekstissa, johon haluaa keskittyä. En tiedä voiko kiinankieleni tässä iässä enää päätyä sellaiselle tasolle, mutta siihen vaikuttaa tietysti se, täytyykö minun tehdä töitäni kiinaksi joskus... Tietysti yksi vaihtoehto olisi palkata kiinankielinen lapsenhoitaja/siivooja/natiiviopettaja, mutta katson, että se ei ehkä näin alkuvaiheessa ole tarpeellista. Jahka lapseni menee joskus päivähoitoon niin täytyy sitten uudelleen miettiä tätä tarvetta ja päivittää suunnitelmaa, mutta uskon pärjääväni kotiopiskelulla plus aloittelemalla Kiina ykköstä kielikeskuksessa syksyllä.
Kielen oppimiseen tarvitaan muutakin kuin pulpettiopintoja. Motiivin tulee olla kommunikaatio, ei varsinainen kieli sinänsä. Olen myös siinä iässä, jossa tuntuu, että koulun penkit on nähty. Jos todella haluan kehittyä jossakin näistä uinuvista kielistäni tai uudessa kielessä - oppimisen on tapahduttava luokkahuoneen ulkopuolella. Todellisessa kontekstissa, todelliseen tarpeeseen.
Aion aloittaa uuden kielen opinnot, koska tarve on syntynyt. Euroopassa pärjään ruotsi-ranska-englanti yhdistelmällä milloin vain, mutta Kiinassa en, joten olen päättänyt aloittaa jälleen alusta.
Kiinankieleni on tällä tasolla:
Ni hao! Wo shö fänlanren. [Päivää! Olen Suomalainen] - en siis myöskään osaa kirjoittaa sitä kiinaksi.
Siinäpä lause, jonka osaan, joten jotain tartteis tehdä. Nopealla etsimisellä löysin kaksi vaihtoehtoa syksylle Jyväskylässä aloitella kiinan opintoja. Ainakin viime syksynä kiinaa pystyi opiskelemaan sekä tiistai-iltaisin kansalaisopistossa että maanantai- ja keskiviikkoiltaisin yliopistolla. Valitettavasti molemmat kurssit alkavat vasta syyskuun toisella viikolla, joka minun aikatauluuni on hieman myöhään. Tämän vuoksi tilasin joitakin itseopiskelumateriaaleja - kirjoja ja flash-kortteja ja mietin, josko löytäisin jonkun mp3-muotoisen nauhoitteen, jota voisin kuunnella kävellessäni töihin.
En oleta oppivani puolessa vuodessa juuri enempää kuin: "Terve, haluaisin tämän - paljonko se maksaa - liian kallis - en osaa kiinaa - kiitos - haluaisin mennä tähän osoitteeseen." Eli haluaisin osata asioida kaupassa (Kiinalaiseen tapaan tähän kuuluu toki tinkiminen kiinaksi.), tilata ravintolassa (ja lukea listalta suosikkiruokieni nimet pinyineillä), lukea jotain peruskylttejä kuten "Entrance/Exit jne." ja osata ajaa taksilla minne haluan... näillä pötkii jo pitkälle.
Näkisin, että varsinainen kielitaidon harjaantuminen ja kehittyminen sujuvaksi voi tapahtua ainoastaan niin, että käyttää kieltä aktiivisesti arkitilanteissa ja tietysti kontekstissa, johon haluaa keskittyä. En tiedä voiko kiinankieleni tässä iässä enää päätyä sellaiselle tasolle, mutta siihen vaikuttaa tietysti se, täytyykö minun tehdä töitäni kiinaksi joskus... Tietysti yksi vaihtoehto olisi palkata kiinankielinen lapsenhoitaja/siivooja/natiiviopettaja, mutta katson, että se ei ehkä näin alkuvaiheessa ole tarpeellista. Jahka lapseni menee joskus päivähoitoon niin täytyy sitten uudelleen miettiä tätä tarvetta ja päivittää suunnitelmaa, mutta uskon pärjääväni kotiopiskelulla plus aloittelemalla Kiina ykköstä kielikeskuksessa syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti