Noin 4 vuotta sitten tuskastuin elokuvateattereiden tarjontaan. Enää muutama vuosittain julkaistu elokuva on minusta 'hyvä', eli suurin osa on keskinkertaista tai huonoa kauraa. Ystäväni kanssa päätimme alkaa katsella Parempia elokuvia. Niinpä etsimme käsiimme muutaman listauksen hyvistä elokuvista. Ensimmäinen lista oli Parhaiden elokuvien oscarin voittaneet, jonka katselimme vuonna 2008. Sen jälkeen olemme katsoneet myös American Film Institutin Top10Top10 listan läpi.
Tämän vuoden alusta alkaen olemme katselleet IMDB:n Top 250-listaa, joka sinänsä on haasteellinen, että se elää käyttäjien arvioiden mukaan ja siten meidän piti 'kiinnittää' se vuoden alussa. Tällä hetkellä minulla on katsottuna 180/250 ja ystävättärelläni hieman enemmän. Tietenkään emme katsele uudestaan elokuvia, jotka olemme jo nähneet (ellei siitä ole esim. pitkä aika ja haluaa katsoa) - joten nämä parhauslistat kattavat usein aika ison osan samoja elokuvia.
Meillä oli harkinnassa myös kultaisen palmun eli Cannesin filmifestareiden lista, mutta sitten tuli Tree of Life, joka oli niin käsittämätöntä sontaa, että päätin saman tien, ettei tämä lista sovi tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Haluan katsoa jotakin hyvää, en jotakin, mikä saattaa haaskata aikaani.
Tässä kuussa olemme katselleet 'Lock, Stock and Two Smoking Barrels'in ja 'Apocalypse Now':n. Tykkäsin enemmän ensimmäisestä, joka oli aivan hillittömän hauska sattumien summa. Apocalypseä olimme yrittäneet katsoa jo pari kuukautta, mutta nyt vasta saimme aikaiseksi. Joku voi tietysti kysyä, että miten muka voi kutsua itseään elokuvien harrastajaksi, jos ei sitä ole nähnyt... Apocalypse oli juuri niin koskettava kuin maineensa antoi olettaakin - sodan jalkoihin jääneitä lapsia ja tarpeellinen määrä raakuuksia ja verta. Ja kysymys, joka on edelleenkin ajankohtainen - miksi Amerikkalaiset kokevat, että kannattaa lähteä sotimaan - johtuuko siitä, että heillä ei ole tarpeeksi omia naapureita, joita ammuskella kaikilla pyssyillään...
Kaiken kaikkiaan koen, että olen sivistynyt näiden projektien myötä ja ehdottomasti olen katsellut Parempia elokuvia (tm). Ensi viikolla luvassa on minulle tuskaisia Charlie Chaplinin pätkiä... En tiedä olenko maailman ainoa Chaplin-vihaaja... En vain jaksaisi häntä. Komediassa ei ole mitään vikaa, kun se on tarpeeksi kiinnostavaa tai ironista (vrt. Lock Stock & ämpärit), mutta en vaan millään jaksa knallihattua ja putoilua jokeen ilman erityistä syytä... Siinä ei vaan ole mitään hauskaa.
Tämän vuoden alusta alkaen olemme katselleet IMDB:n Top 250-listaa, joka sinänsä on haasteellinen, että se elää käyttäjien arvioiden mukaan ja siten meidän piti 'kiinnittää' se vuoden alussa. Tällä hetkellä minulla on katsottuna 180/250 ja ystävättärelläni hieman enemmän. Tietenkään emme katsele uudestaan elokuvia, jotka olemme jo nähneet (ellei siitä ole esim. pitkä aika ja haluaa katsoa) - joten nämä parhauslistat kattavat usein aika ison osan samoja elokuvia.
Meillä oli harkinnassa myös kultaisen palmun eli Cannesin filmifestareiden lista, mutta sitten tuli Tree of Life, joka oli niin käsittämätöntä sontaa, että päätin saman tien, ettei tämä lista sovi tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni. Haluan katsoa jotakin hyvää, en jotakin, mikä saattaa haaskata aikaani.
Tässä kuussa olemme katselleet 'Lock, Stock and Two Smoking Barrels'in ja 'Apocalypse Now':n. Tykkäsin enemmän ensimmäisestä, joka oli aivan hillittömän hauska sattumien summa. Apocalypseä olimme yrittäneet katsoa jo pari kuukautta, mutta nyt vasta saimme aikaiseksi. Joku voi tietysti kysyä, että miten muka voi kutsua itseään elokuvien harrastajaksi, jos ei sitä ole nähnyt... Apocalypse oli juuri niin koskettava kuin maineensa antoi olettaakin - sodan jalkoihin jääneitä lapsia ja tarpeellinen määrä raakuuksia ja verta. Ja kysymys, joka on edelleenkin ajankohtainen - miksi Amerikkalaiset kokevat, että kannattaa lähteä sotimaan - johtuuko siitä, että heillä ei ole tarpeeksi omia naapureita, joita ammuskella kaikilla pyssyillään...
Kaiken kaikkiaan koen, että olen sivistynyt näiden projektien myötä ja ehdottomasti olen katsellut Parempia elokuvia (tm). Ensi viikolla luvassa on minulle tuskaisia Charlie Chaplinin pätkiä... En tiedä olenko maailman ainoa Chaplin-vihaaja... En vain jaksaisi häntä. Komediassa ei ole mitään vikaa, kun se on tarpeeksi kiinnostavaa tai ironista (vrt. Lock Stock & ämpärit), mutta en vaan millään jaksa knallihattua ja putoilua jokeen ilman erityistä syytä... Siinä ei vaan ole mitään hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti