Ensimmäisen lapsen ilmaantuessa, alkaa yhtäkkiä arvostaa omaa äitiään.
Kenellepä sitä mielummin jättäisi lapsensa hoitoon kuin mummille? On suorastaan ihana seurata sitä, miten lapsen ja mummin välille muodostuu oma ihana läheinen suhde.
Minulle on alusta asti ollut tärkeää se, että lapseni kiintyy myös muihin aikuisiin ja että äiti ei ole hänen elämänsä ainoa tuki ja turva. Tottakai on hellyyttävää, kun tulee kotiin ja hän haluaa olla juuri minun sylissäni ja hakea itkuihinsa rutistusta juuri minulta, mutta on myös ihana nähdä, että hän todella nauttii menosta myös mummiensa kanssa.
Mummit rakastavat lapsenlapsiaan ehdoitta. Lisäksi tämä on aikaa, jolloin he saavat nauttia lapsesta ilman 24/7 äitiyden vastuuta. Oma äitini totesi raskausuutiseni kuultuaan: "Meille tulee vauva. Eikä minun tarvitse tehdä mitään sen eteen, uskomatonta!"
Joskus minua harmittaa, että poikani kaikki kolme mummia asuvat vähintään 300km päässä meiltä. Hän kasvaa niin nopeasti ja joka päivä on uutta ihmeteltävää. Silti onnea on, että yhtä mummiaan poika näkee noin kerran kuussa ja kahta muuta noin pari kolme kertaa vuodessa. Minullakin oli aikanaan kolme mummia.
Yksi opetti minua lukemaan, yksi virkkaamaan ja yksi pelaamaan shakkia. Kaikki kolme jättivät oman jälkensä ja olivat lapsuudessani hyvin tärkeitä. Mummin kanssa voi jutella sellaisista asioista, joita vanhemmat eivät ymmärrä. Usein käy niin, että tietyt luonteenpiirteet hyppäävät yhden sukupolven yli. Toivon, että omalla lapsellani on samanlaisia onnenhetkiä mummiensa kanssa kuin minullakin.
Viime viikolla näin unta Kaarina-mummistani pitkästä aikaa. Hän oli minulle mummeistani läheisin ja tärkein. Unessa hän kyseli elämästäni asioita ja juttelimme pitkään niin kuin ennen. Hän oli kiinnostunut monesta nykyajan koukerosta ja vaikutti edelleen yhtä viisaalta, sellaiselta jona hänet muistan. Olen jo pitkään uskonut, että kuoleman jälkeen voi ottaa yhteyttä läheistensä uniin ja sillä tavalla yhteys eläviin säilyy.
Onni on mummi tai kolme:)
Kenellepä sitä mielummin jättäisi lapsensa hoitoon kuin mummille? On suorastaan ihana seurata sitä, miten lapsen ja mummin välille muodostuu oma ihana läheinen suhde.
Minulle on alusta asti ollut tärkeää se, että lapseni kiintyy myös muihin aikuisiin ja että äiti ei ole hänen elämänsä ainoa tuki ja turva. Tottakai on hellyyttävää, kun tulee kotiin ja hän haluaa olla juuri minun sylissäni ja hakea itkuihinsa rutistusta juuri minulta, mutta on myös ihana nähdä, että hän todella nauttii menosta myös mummiensa kanssa.
Mummit rakastavat lapsenlapsiaan ehdoitta. Lisäksi tämä on aikaa, jolloin he saavat nauttia lapsesta ilman 24/7 äitiyden vastuuta. Oma äitini totesi raskausuutiseni kuultuaan: "Meille tulee vauva. Eikä minun tarvitse tehdä mitään sen eteen, uskomatonta!"
Joskus minua harmittaa, että poikani kaikki kolme mummia asuvat vähintään 300km päässä meiltä. Hän kasvaa niin nopeasti ja joka päivä on uutta ihmeteltävää. Silti onnea on, että yhtä mummiaan poika näkee noin kerran kuussa ja kahta muuta noin pari kolme kertaa vuodessa. Minullakin oli aikanaan kolme mummia.
Yksi opetti minua lukemaan, yksi virkkaamaan ja yksi pelaamaan shakkia. Kaikki kolme jättivät oman jälkensä ja olivat lapsuudessani hyvin tärkeitä. Mummin kanssa voi jutella sellaisista asioista, joita vanhemmat eivät ymmärrä. Usein käy niin, että tietyt luonteenpiirteet hyppäävät yhden sukupolven yli. Toivon, että omalla lapsellani on samanlaisia onnenhetkiä mummiensa kanssa kuin minullakin.
Viime viikolla näin unta Kaarina-mummistani pitkästä aikaa. Hän oli minulle mummeistani läheisin ja tärkein. Unessa hän kyseli elämästäni asioita ja juttelimme pitkään niin kuin ennen. Hän oli kiinnostunut monesta nykyajan koukerosta ja vaikutti edelleen yhtä viisaalta, sellaiselta jona hänet muistan. Olen jo pitkään uskonut, että kuoleman jälkeen voi ottaa yhteyttä läheistensä uniin ja sillä tavalla yhteys eläviin säilyy.
Onni on mummi tai kolme:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti