Sisustusmatkalla lapsuuden kodissa

Minun äitini tyyli on... no, vähän niin kuin minunkin - sekava. Liian monet kuolinpesät taakkanaan on lapsuuden kotini joutunut kantamaan ja tyyli on sen myötä siirtynyt kohti käytännöllisyyttä: mitä tarvitaan, mitä mahtuu, mitä käytetään. Kuitenkin lapsuuden kodissani on joitakin elementtejä, joista pidän kovasti ja ajattelin esitellä niitä tässä. Tämä postaus oikeastaan lähti siitä, että äitini aikoo jossain vaiheessa muuttaa Jyväskylään ja kysyi minulta, onko asunnossa sellaisia tavaroita, joita ei saisi heittää menemään muuton alta.

Monet näistä äitini sisustuksen helmistä ovat perinnöksi saatuja, mutta monet hän on sittemmin kunnostanut. Hyvä esimerkki on tämä isoisoäitini vanha kattokruunu. Minusta se on todella kaunis - äitini kunnostutti sen ja laitatutti siihen uudet lampunvarjostimet. Jos se joskus jää minulle perinnöksi, voi olla, että kokeilen versiota ilman varjostimia, se taitaisi olla enemmän tämän hetken tyyliä.

 Toinen suosikkini on tämä puurunkoinen pöytälamppu, josta oli jäljellä vain lamppu, kun se periytyi meille.

Äitini on kiinnostunut käsitöistä ja niinpä hän näppäränä kävi yhden talven entisöintikurssilla. Sillä kurssilla hän kunnosti esimerkiksi tämän komuutin ja tämän tuolin.

Isoisoäitini perintöä ovat myös nämä kauniit tuolit.

Niihin vaihdettiin päälliset ammattilaisen toimesta 90-luvun lopussa. Ehkä itse päivittelen ne joskus jos ne meille päätyvät. Ammattilainen entisöi myös tämän upean kirjoituspöydän ja tuolin, myöskin mummini kuolinpesästä periytynyt.

Näiden huonekalujen lisäksi äitini on koostanut vanhoista tavaroista useammankin kiinnostavan elementin ylähyllyille... Seilorihenkeäkin löytyy.

Eli loppujen lopuksi on se lapsuuden kotinikin aika mukavia yksityiskohtia täynnä. Kun vaan katsoo oikeilla kiikareilla;)