lauantai 16. kesäkuuta 2012

Mur!

Kävimme tiistai-iltana vierailemassa entisen kolleegani pihalla. Hän kasvattaa Border collieita ja olen ottanut tavaksi käydä katsomassa ja valokuvaamassa pentueita. Kukapa voisi vastustaa näitä söpöläisiä?


En ole itse varsinaisesti mikään koiraihminen enkä haaveile omasta lemmikkieläimestä. Lapsena herkistyin pahasti allergiseksi kissoille ja täytyy sanoa, että kyllä näistäkin pennuista tuli oireita, vaikkei kaikista koirista minulle tulekaan...



Puolitoista vuotta samassa työhuoneessa Bordercolliekasvattajan kanssa opin kuitenkin aika paljon sekä rodusta että koiran pitämisestä yleensä. Suurimmaksi osaksi tämä tapahtui kuuntelemalla ihmisten soittoja pentujen perään - Kolleegani vastaili kärsivällisesti koirakuumeen puremille: saisinko pentua varata ja miksi ei saa bortsua 12-vuotiaan tyttären ensikoiraksi.



Opin, että Bordercollie on söpöstä ulkomuodostaan huolimatta varsin vaativa rotu, eikä sitä pitäisi hankkia missään tapauksessa hetken mielijohteesta tai varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi. Border collieiden kanssa täytyy tehdä kovasti töitä - ne vaativat siis lenkityksen lisäksi myös aktiivista elämäntapaa ja/tai harrastuneisuutta perheeltään. Myöskään pienten lasten kanssa tämä ei ole yhteensopiva rotu, elleivät lapset ole ennestään tottuneita koiriin. Kuuden pennun perheessä oli jopa koirien keskellä elänyt 6-vuotiaskin pulassa, kun pennut alkoivat järsiä hänen jalkojaan...


Olen söpö, mutta syön tossusi!


Meidän pikkumieskin sai hieman taputella Rauhaa (joka nimensä mukaisesti oli pennuista rauhallisin) - mutta pian sai koirapusun tuttiinsa!


Ärhäkkä luonne koirassa on äärimmäisen tärkeä, sillä se piirre auttaa heitä 'ylittämään itsensä' tilanteissa, jotka tuntuvat pelottavilta... Taistelunhalua ei tältä pentueelta puuttunut, sen sai kokea myös perheen sateenvarjo.


Kuulema äitinsä Superin kopiot eli mustat pennut ovat kaikken hanakimpia taistelijoita. Murrur vaan kuului tästä pallerokasasta.


Tämän pentueen isä Cheero onkin hieman eksoottisempi tapaus niin kuin tyttösten väriskaalastakin voi havaita. Hän asustaa tsekissä ja lähetti siemensä postissa:) Ystäväni oli valinnut hänet pentueen isäksi, sillä hänellä oli tyylikäs paimentajaluonne ja huippu rakenne. Tällä tavoin myös pentueen sukutaulusta tuli hyvä, eikä ole suomalainen sisäsiittoinen yhdistelmä.


Ruoka aika! Nämä pikkuahmatit olivat niin kovia syömään, että ihan lääkärissäkin oli pitänyt käydä ihmettelemässä ähkyjä...


 En tiedä mitä mieltä olette, mutta minusta kaunein bortsu on mustavalkoinen - onhan se mukava nähdä kirjava pentuekin, mutta kyllä musta on tyylikkäin!



Tämä on viimeinen viikko, kun pennut ovat yhdessä - sunnuntaina lentää ensimmäinen pikkuinen Myy pesästä ja pian pentuhuone hiljenee. Kuulema sen jälkeen kasvattajalla on taas aikaa kitkeä pihaakin:)



Amazeme Border Collieiden sivut löydät täältä. Ja pentueen blogin täältä.

2 kommenttia:

  1. Eikä! :D Aivan ihania pieniä palleroita <3 Vaikkei kyllä itsellä varsinaisesti pentukuumetta tällä hetkellä olekaan. Kauhulla eilen mietin, että jos ois asiat menneet kuten suunniteltiin niin tässä ois nyt puolivuotias bortsun pentu ton aikuisen säheltäjän kaverina... Ois ehkä vähän liikaa tällä hetkellä, kun meinaa tolle yhdellekään jaksaa antaa huomiota nyt tarpeeksi opintojen ja töiden takia. Mutta on ne pienet silti vaan söpöjä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä mietinkin, että jos tämä postaus ei saa sua kommentoimaan, niin ei sitten mikään;) Ainakin fb:n perusteella näyttää, että olet nyt alalla, josta nautit, joten mukava nähdä sitä. Pitäiskö meidän mennä katsomaan lumikki ja metsästäjä näin pahimmassa Twilight-puutteessa...? Tosin heinäkuun puoliväli olis ajoitukseltaan vähemmän hektistä - onkohan enää ohjelmistossa...

      Poista

Like in Facebook

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...