Suomessa ja Jyväskylässä asumisessa on puolensa. Minun ei suinkaan ole pakko asua Jyväskylässä, vaan valitsen asua täällä. Toki ruoka on minusta todella latteaa ja pahanmakuista - ja ihmisetkin joskus nyrpeitä ja introvertteja, mutta yksi aivan huippu syy, miksi olen vieläkin todella tyytyväinen asuinpaikkamme valintaan. Seuraava kuvasarja helpottaa ehkä ymmärtämään:
Eli aamulla, kun astun ulos ovesta...
Minun työmatkani koostuu 12-minuutin kävelystä näissä maisemissa...
Kerron joskus tarinoita Eurooppalaisille kolleegoilleni siitä, miten minä voin talvisin hiihtää tai luistella töihin. Tämä on periaatteessa aivan totta, tosin luistelu onnistui vain osan matkaa, silloin kun asuin järven toisessa päässä. Mutta olen luistellut töihin järveä pitkin - kuinka moni voi sanoa samaa?
Joskus tulevaisuudessa, kun olen töissä jossakin, mihin mennään metrolla ja junalla ja bussilla, muistelen ihania, kauniita, rauhallisia aamuja täällä.
Tässä rakennuksessa olen oleskellut päivittäin jo 12 vuotta. Ekana opiskeluvuonnani vierailin Hervannassa TTKK:n tiloissa ja tein silloin päätöksen, että en aio vaihtaa alaa. Voin sanoa suoraan, että jos seinät täällä olisivat oransseja tai myrkynvihreitä, niin todennäköisesti olisin vaihtanut - niin paljon minusta ympäristöllä on yhteyttä mielialaan.
Vielä portaat ja perillä ollaan:)
Eli aamulla, kun astun ulos ovesta...
Minun työmatkani koostuu 12-minuutin kävelystä näissä maisemissa...
Kerron joskus tarinoita Eurooppalaisille kolleegoilleni siitä, miten minä voin talvisin hiihtää tai luistella töihin. Tämä on periaatteessa aivan totta, tosin luistelu onnistui vain osan matkaa, silloin kun asuin järven toisessa päässä. Mutta olen luistellut töihin järveä pitkin - kuinka moni voi sanoa samaa?
Joskus tulevaisuudessa, kun olen töissä jossakin, mihin mennään metrolla ja junalla ja bussilla, muistelen ihania, kauniita, rauhallisia aamuja täällä.
Enkä kyllä yhtään ymmärrä niitä, jotka sanovat, että Jyväskylä on ruma kaupunki...
Tässä rakennuksessa olen oleskellut päivittäin jo 12 vuotta. Ekana opiskeluvuonnani vierailin Hervannassa TTKK:n tiloissa ja tein silloin päätöksen, että en aio vaihtaa alaa. Voin sanoa suoraan, että jos seinät täällä olisivat oransseja tai myrkynvihreitä, niin todennäköisesti olisin vaihtanut - niin paljon minusta ympäristöllä on yhteyttä mielialaan.
Vielä portaat ja perillä ollaan:)
Ympäristö oikeasti vaikuttaa huomattavasti viihtymiseen ja mielentilaan. Kävelin tuon samaisen reitin vähän aikaa sitten keskellä yötä kaikkien valojen koristaessa vihreitä puita. Tummansinisen sävyjä täynnä oleva taivas näytti uskomattoman kauniilta peilityyntä järveä vasten. Yöllä ulkoilemisessa on vielä se hyvä puoli, että missään ei näkynyt ristin sielua ja jos uskaltaa eroittautua digitaalisen musiikin maailmasta niin kuulee kuinka joka puolella linnut visertelevät puissa. Perfection.
VastaaPoistaRantaraitti on tunnelmallinen;)
VastaaPoistaIhania kuvia, Kati :)
VastaaPoista