Pari viikkoa sitten pakkasimme pojan Manducaan ja ei kun metsään!
Toukokuisella metsäretkellä on se hyvä puoli, että ei ole vielä a) liian kuuma eikä b) liikaa hyttysiä. Eikä kesäkuun Suomen kesä (tm) ole vielä tappanut kaikkea lämpöä!
Keväinen metsä oli täynnä odotusta. Värit olivat kirkkaita ja lätäköt vielä märkiä lumensulamisen jäljiltä. Luntakin nähtiin vielä varjossa.
Minulla ei itsekseni tule lähdettyä metsään nyt kun olen muuttanut asuinalueelle, josta on syytä autoilla vähän kauemmas, jos meinaa ns. 'hiking' retkelle. Meillä käy kuitenkin ihan mukava määrä sekä suomalaisia että ulkomaalaisia vieraita, joiden kanssa retkeily on mitä paras ajanviettotapa: hieman ulkoilua, kaunista maisemaa, puhdasta ilmaa ja hyvää keskustelua.
Olen jostain syystä vasta viimeisen vuoden aikana tutustunut Ladunmajan ympäristön ulkoilureitteihin, kiitos äitikaverieni M ja M, jotka ovat niitä minulle kovasti markkinoineet jo vuosien ajan - vasta muutto kaupungin toiselle laidalle sai aikaan todellisen tarpeen, sillä tähän asti olen pärjännyt Aittovuoren lenkkipoluilla hiihtomaan ympäristössä.
Tässäkin on tietty 'suutarin lapsella ei ole kenkiä -kompleksi kyseessä: ei osata arvostaa sitä, mikä on nokan alla. Suomalaiselle metsä on itsestäänselvyys. Se on elinehto, mutta ei suinkaan kaikille. Toisille metsä on luksus tai harvinaisuus. Itse en halua asua kaukana metsästä, ainakaan lopullisesti.
Entistä useammin mietin sitä onnea, joka on olla juuri tässä - näiden kavereiden kanssa, tämän pienen miehen paijattavana. Viikonloput ovat ihania, kun silloin pitää tankata koko viikon halit ja pusut varastoon. Vaikka sitten mättäällä istumassa.
Toukokuisella metsäretkellä on se hyvä puoli, että ei ole vielä a) liian kuuma eikä b) liikaa hyttysiä. Eikä kesäkuun Suomen kesä (tm) ole vielä tappanut kaikkea lämpöä!
Keväinen metsä oli täynnä odotusta. Värit olivat kirkkaita ja lätäköt vielä märkiä lumensulamisen jäljiltä. Luntakin nähtiin vielä varjossa.
Minulla ei itsekseni tule lähdettyä metsään nyt kun olen muuttanut asuinalueelle, josta on syytä autoilla vähän kauemmas, jos meinaa ns. 'hiking' retkelle. Meillä käy kuitenkin ihan mukava määrä sekä suomalaisia että ulkomaalaisia vieraita, joiden kanssa retkeily on mitä paras ajanviettotapa: hieman ulkoilua, kaunista maisemaa, puhdasta ilmaa ja hyvää keskustelua.
Olen jostain syystä vasta viimeisen vuoden aikana tutustunut Ladunmajan ympäristön ulkoilureitteihin, kiitos äitikaverieni M ja M, jotka ovat niitä minulle kovasti markkinoineet jo vuosien ajan - vasta muutto kaupungin toiselle laidalle sai aikaan todellisen tarpeen, sillä tähän asti olen pärjännyt Aittovuoren lenkkipoluilla hiihtomaan ympäristössä.
Tässäkin on tietty 'suutarin lapsella ei ole kenkiä -kompleksi kyseessä: ei osata arvostaa sitä, mikä on nokan alla. Suomalaiselle metsä on itsestäänselvyys. Se on elinehto, mutta ei suinkaan kaikille. Toisille metsä on luksus tai harvinaisuus. Itse en halua asua kaukana metsästä, ainakaan lopullisesti.
Mä katoinkin eka kuvaa, että ei voi olla Jonathan! Terveisiä Pekalle! :)
VastaaPoista