Jo ennen kuin muutimme tämänhetkiseen asuntoomme, oli sen pihalta kaadettu koivu. Jyväskylän kaupunki kuitenkin määrittelee, että kyseisen talorivistön edustalla kuuluu olla puu jokaisella pihalla. Niinpä talonyhtiössä käytiin kiivasta keskustelua siitä, mikä puu istutettaisiin. Tähän ehdotettiin demokraattista menettelyä, jossa jokainen saisi käydä oman kamppanjansa oman suosikkipuunsa eteen ja sitten äänestettäisiin voittajasta. Meidän yhtiömme on kuitenkin eräänlainen diktatuuri, sillä jälkikäteen yhtiöön muuttaneena minulla ei ollut puun lajiin enää mitään sanomista.
Hallitus oli päätynyt, että pihallemme ilmaantui pylväshaapa. Ei sillä, olisin todennäköisesti itsekin ollut samaisen puun kannalla, joten en ole katkera.
Sen istuttaminen kävi käden käänteessä, sillä pienkaivinkone oli kaivanut kuopat puille jo aamulla valmiiksi. Sittenpä sitä lähinnä kuskattiin hieman multaa edestakaisin ja odoteltiin, josko raavaat miehet tulisivat lapioimaan isommat kasat. Minä en tosiaankaan ole mikään puutarhuri ja pihan hoito ei ole harrastukseni vaan lähinnä satunnainen työ, jonka talon omistaja täytyy hoitaa.
Onneksi äitin huono multasormi ei periydy vaan pieni kesämies on mitä kiinnostunein puutarhan hoivaaja.
Varsinkin, jos se tarkoittaa, että saa syödä multaa siinä sivussa.
Mullan palanpainikkeena voi käyttää esimerkiksi pikanttia voikukkaa.
Tämän äärimmäisen rankan työpäivän päätteeksi maistui suomalaiseen tyyliin makkara ja olut. Rankkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti