Ei-niin-lyhyt henkilökohtainen Shorinji Kempo historia

”Vain jatkamalla harjoittelua voit kehittyä” –Isäsi, San Dan, Kajaani Branchin Branch Master

Näin lukee Intermediate curriculumini omistuskirjoituksessa. Tämän tärkeän vihkon sain lahjaksi isältäni 20.3.2005, päivänä, jolloin läpäisin 1.danin tenttini. 1.Dan tarkoittaa mustaa vyötä ja isänikin sinä päivänä minulle kertoi: Se tarkoittaa etenkin sitä, että on päättänyt vakavissaan aloittaa harjoittelemaan Shorinji Kempoa. 

Olen harrastanut tätä lajia nyt 12 vuotta, mutta minun suhteeni siihen on alkanut jo kohdussa. Isäni ja kaksi setääni aloittivat Shorinji Kempo harjoittelun vuonna 1978. Lapsuudessa muistan viettäneeni paljon aikaa tatamin reunalla harjoituksia seuraten. Se oli minulle arkipäivää – tunsin Kajaanin liikuntahallin kaikki piilopaikat ja salakäytävät. Oli täysin normaalia, että kummisetäni ja joukko muita harjoittelijoita pörähteli meille pari kertaa vuodessa viikonlopuksi treenaamaan. Osasin kouluun mennessä laskea kymmeneen japaniksi. Kun olin kahdeksan, meillä vieraili Kazuhito Morikawa sensei Rakuto doinista, Kiotosta. Muistan, että opetin hänelle Suomea ja hän istui sohvallamme risti-istunnassa opettamassa minulle japania. Voidaan siis sanoa, että SK on minulla veressä.

Kun olin 12-vuotta ja minun piti lähteä kaupunkiin yläasteelle, katsoi isäni tarpeelliseksi ehdottaa minulle, että aloittaisin Shorinji Kempon harrastamisen. Kävin n. Kolmissa reeneissä, mutta silloin rivissä seisominen ja portaiden juokseminen ei napannut. Minulle oli tärkeää aloittaa Kempo, koska itse halusin harrastaa sitä, eikä varsinaisesta ’sukurasitteesta’ johtuen, joten siitä meni vielä seitsemän vuotta, kunnes aloitin varsinaisesti reenaamaan. Päätökseen vaikutti myös se, että muutin vuonna 2000 opiskelemaan Jyväskylään ja suoraan sanottuna on helpompi reenata jonkun muun kuin oman vanhemman alaisuudessa. 

V. 2000 olin ollut vailla liikuntaharrastusta vuoden verran, koska tennisparini oli muuttanut Helsinkiin. Ajattelin siis, että uudessa kaupungissa olisi hyvä huolehtia fyysisestä hyvinvoinnista ja samalla voisi tavata sukulaisiakin. Jyväskylän pääopettajana toimi silloin ja toimii edelleen kummisetäni ja nuorempi setäni toimii hänen varamiehenään, eli Assistant Branch Masterina. Silloin olin vielä hyvin nuori ja naivistinen, enkä paljoa ajatellut muuta kuin, että Shorinji Kempoa harjoittelemalla pääsisin seuraavana keväänä järjestettävälle Pariisin leirille. 

Pariisin Taikai (iso, kerran neljässä vuodessa järjestettävä leiri) 2001 avasi silmäni itsetutkiskeluun. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni tietoinen omasta hyvinvoinnistani ja ratkaisuista, joita voisin tehdä sen parantamiseen. Tuo leiri motivoi minua keskittymään SK harjoittelemiseen täysipainoisesti ja kävinkin siitä lähtien parin vuoden ajan käytännössä jokaisessa harjoituksessa eli neljä kertaa viikossa. Otin myös osaa Shorinji Kempon sosiaalisiin rientoihin – 2000-luvun alkupuolella oli hetki, jolloin Jyväskylässä harjoitteli paljon nuoria, uusia kensheijä ja sillä porukalla oli helppo ryhmäytyä ja viettää aikaa myös tatamin ulkopuolella yhdessä. Minun peruskurssini oli neljä henkeä, mutta niistä 50% on jatkanut 2.daniin asti ja reenaa edelleen. Koen, että tämä on iso saavutus, koska on paljon lukukausia ja vuosia, joista kukaan ei jatka edes siniselle vyölle asti. Puoli vuotta myöhemmin suostuttelin silloin 17-vuotiaan serkkuni aloittamaan harjoittelun ja ihmeekseni hänkin on jatkanut harrastusta nyt jo yhtä pitkään kuin minäkin. 

2002-vuonna teimme serkuttareni kanssa ensimmäisen embumme (parin tekemä kaksiminuuttinen esitys – teen embusta oman postauksen joskus), jolla osallistuimme Suomenmestaruuskisoihin Petäjäveden leirillä.  Vuosien varrella olemme muokanneet sitä ja aloittaneet uudestaan alustakin monta kertaa, mutta tämä on ollut Shorinji Kempo historiassani arvokas mukana kulkeva haaste: Jokainen yleisölle esitetty embu on vaatinut kovaa työtä ja itsensä haastamista. Parasta embussa kuitenkin on yhteys, joka pitkällisen työskentelyn päätteeksi muodostuu parin kanssa. Viimeksi kisasimme Italian mestaruuskisoissa Norciassa 2010. 

Olen SK historiani aikana osallistunut lukemattomille eri leireille sekä Suomessa, että ulkomailla. Kuten jokaisella SK harrastajalla, minullakin oli tavoitteena joku päivä päästä treenaamaan Shorinji Kempon päämajassa, Hombussa, joka sijaitsee Tadotsun kaupungissa, Shikokun saarella, Japanissa. Toteutin tämän unelmani vuonna 2009, jolloin osallistuin Hombun järjestämälle kesäleirille syyskuun alussa. Samaisen japaninmatkan aikana kävin ensimmäistä kertaa myös Rakuto Doin-temppelissä, jossa pääopettajana toimii Kazuhito Morikawa sensein isä, Zeoh Morikawa. Rakuto Doinilla on tärkeä merkitys Shorinji Kempon historialle Suomessa, sillä Suomen ensimmäisen Branchin Jyväskylään perusti Fumiyasu Sakata sensei Rakuto Doinista. 

Siinä missä jostakin lajista voi oppia kaiken oleellisen kahdessa vuodessa, Shorinji Kempo tarjoaa haasteita edelleen, yli 10 vuotta harrastaneelle. Toki tässä vaiheessa ’puoleksi itselle, puoleksi muille’ vaaka on alkanut kellahtaa ’puoleksi muille’ suuntaan, mutta kehittymiskohteita riittää edelleen. Opiskelen tällä hetkellä (toukokuu 2012) 3.danin tenttiiä varten – mikä sinänsä on todella mielenkiintoista, sillä näin pitkälle curriculumeita seuranneena pääsee nyt jyvälle isommista ajatuksista, kuten siitä, miten tekniikat polveutuvat toisistaan ja millaisia uusia ulottuvuuksia uusi tekniikkalista tuo vanhoihin jo opittuihin. Perustekniikassa on myös aina parantamisen varaa – joka reenissä on hyvä tsempata parempaan vartalon hallintaan, hengitysrytmiin, ryhtiin, turhien liikkeiden karsintaan ja etenkin siihen, että mieli pysyisi koko ajan vain siinä, mitä on tekemässä. 3.Danin tenttiä varten kysytään kirjallisessa osiossa kaikki vartalon akupunktiopisteet niiden japaninkielisillä nimillä – ne, jos mitkä onkin temppu oppia.

Laitan tähän loppuun aikajanamaisen listan Shorinji Kempo –historiastani. Se sisältää World Shorinji Kempo-organisaation hyväksymiä leirejä, joilla olen vieraillut. Tämä lista ei kata suomalaisia leirejä, joilla olen vieraillut n. 3-4 kertaa vuodessa. 

2000: Aloitin 5.9. Tentin 4.kyun (Keltainen vyö) 17.12. 

2001: Toukokuussa osallistuin WSKO International Study Sessioniin Pariisissa, Ranskassa. 20.8. tentin kolmannen kyun (vihreä vyö). Syyskuun alussa osallistuin WSKO Finnish Regional Study Sessioniin, Jyväskylässä.

2002: 13.5. tentin 2.kyun (Sininen vyö)

 

2003: 28.2. tentin 1.Kyun (Ruskea vyö) Osallistuin huhtikuussa Hämeenlinnassa järjestettyyn Suomen Federaation Harjoitteluleirille, jossa vieraili myös kansainvälisiä oppilaita ja opettajia. Syksyllä 2003 osallistuin WSKO European Regional Study Sessioniin, jälleen Pariisissa, Ranskassa. Osallistuimme serkkuni kanssa ensimmäisen kerran kansainväliseen embu-kilpailuun naisten kyu kenshi sarjassa. 

2004: Toukokuussa osallistuin WSKO Northern European Regional Study Sessioniin, Karlstadissa, Ruotsissa.

2005: 20.3. tentin 1.Danin mustan vyön.

2006: Veljeni aloitti harjoittelemaan Shorinji Kempoa 13-vuoden iässä. 

2007: Kesäkuun lopussa osallistuin Italian federation järjestämälle leirille Norciassa, Italiassa. Osallistuimme jälleen embu-kilpailuihin serkkuni kanssa, tällä kertaa naiset ’1st dan holders’-sarjassa. Syyskuussa osallistuin WSKO Northern European Regional Instructors' Study Sessioniin, Hameenlinnassa.

2008 Lokakuussa osallisuin Karlstadin mustien vöiden leirille Ruotsissa. 2.11.2008, saavutin tämänhetkisen tasoni eli toisen danin. 

2009: Toukokuussa osallistuin Suomen Federation Training leirille Hämeenlinnassa. Syyskuussa vierailin ensikertaa hombussa viikon kestävällä kesäleirillä Japanissa. Vuonna 2009 vierailin myös Melbourne-branchissa Australiassa ja Vancouver-Branchissa, Kanadassa.

2010: Toukokuussa osallistuin Italian federation järjestämälle leirille Norciassa, jossa osallistuimme myös embukaihin serkkuni kanssa Women dan holders –sarjassa. Lisäksi toukokuun lopussa Sanada Sensei vieraili Jyväskylässä Suomen federaation Study sessionin merkeissä. Syyskuussa osallistuin Ruotsin federaation leirille Göteborissa ja viikkoa myöhemmin havaitsin, että en ollut ainoa vartaloni edustaja tuolla leirillä vaan olin elokuussa tullut raskaaksi.

2011: Vuoden 2011 alussa pidin viiden kuukauden loman treenaamisesta, sillä mahani kasvoi nopeaan tahtiin, eikä reenaus ollut enää järkevää ja turvallista. Aloitin SK harjoitukset viisi viikkoa poikani syntymän jälkeen kesäkuun alussa, vaikka heti synnytyksen jälkeen tuntuikin siltä, että pitäisi päästä salille. Poikani vieraili ensimmäisissä reeneissään n. 2kk-ikäisenä ja käy kanssani heilumassa tataminreunalla noin kerran viikossa niin kuin minäkin isäni kanssa. Tällä tavoin kovasti vaarinsa näköinen jälkikasvu jatkaa sukunsa perinteitä. Toki haluan, että hän aikoinaan tekee itse päätöksen harjoitella Kempoa vakavissaan, mutta haluan hänen tottuvan ajatukseen, että niin kuin minunkin elämässäni, tämä harrastus on yksi elämänkestävistä tukipilareista, josta voi ammentaa energiaa - ja on aina läsnä. 

2012: Toukokuussa osallistun tänä viikonloppuna järjestettävään Suomen federation 40-vuotisleirille, jonne on tulossa lähemmäs kolmekymmentä kenshiä Suomen ulkopuolelta: Ruotsista, Saksasta, Iso-Britanniasta, Ranskasta ja Japanista. 

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sen näkee sitten. Tavoittenani olisi ainakin jonakin päivänä vetää omaa harjoituspaikkaa ja toisaalta hakea oppia sitä varten pidemmällä oleskelujaksolla Japanissa, mieluiten Kiotossa.