Semit on nähty ja täytyy sanoa, että kyllä euroviisuviikko on yksi vuoden kohokohdista, ainakin meidän taloudessa. Ja meillä minä en todellakaan ole ESC:n suurin fani. Tavattuani tulevan aviomieheni ensimmäisen kerran, aloin pohtia hänen seksuaalista suuntautumistaan - enkä syyttä, sillä hän on viisujen ylin ystävä. Lisäksi poikani näin jopa kahden vuoden kokemuksella on varsinainen viisufani - tänä vuonna hän fanitti Maltaa ja Ukrainaa sekä tanssi Bulgarian tahtiin, mutta nukahti Viroon - ehkä tämä oli kannanotto.
Semit nyt nähneenä seuraavanlaisia ajatuksia:
- Ei ole vielä hajuakaan, ketä veikkaan voittajaksi. Kandidaatteja on kolme, mutta myös esiintymispaikat ratkaisevat
- Azereiden juontajat ovat aivan sukkia
- Olin pettynyt Slovenian, mutta en Georgian puolesta. Jälkimmäisellä oli vaan oikeasti huono biisi, joten hienoa on, että puhelinluettelon latelu ei tuonut jatkopaikkaa.
- Olin tyytyväinen Maltan ja Viron puolesta, molemmat kelpovetoja
- Suomi todellakaan ei ansainnut jatkopaikkaa, joten good riddens. Jos ei tuon paremmin sitä voinut tuottaa, niin ansaitsi jäädä kalliolle. Ei minusta ollut Pernillan vika, hän veti hyvin ja laulu oli myös hyvä.
- Tämä on ollut hyvä vuosi, varsinkin kakkossemissä oli paljon kappaleita, joita voin kuvitella kuuntelevani vielä vuosia. Suosikkejani ovat esim. Saksa, Serbia, Suomi, Ruotsi ja Norja, mut paljon muitakin hyviä on.
- Vähän elättelen toiveita venäjän voitosta. Mutta tuskin veikkaan sitä ykköseksi.
- Azerbajzan näyttää ihan tosi huikealta postikorteissa: Pitää päästä joskus vierailemaan!
- Montako vuotta peräkkäin Alankomaat on luottanut kantriin ja päässyt Äänekoskelle sillä?
Lauantaina luvassa vielä Euroviisujen vakavaan katseluun sopivan bongaus/juomapelin ohjeet, jotka aviomieheni tuottaa vuosittain. Käännän ne siis suomeksi.
Hyvää yötä, Eurooppa!
Kuvat: internet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti