Yksivuotispostauksella mennään vielä tänään, kun on se H-hetki on nimenomaan tänään. Apua, minulla ei ole enää vauvaa... Olen juhlien järjestäjäsorttia, joten aloin miettiä näitä kemuja jo pari kuukautta sitten. Mutta kenelle 1-vuotiaan syntymäpäivät järjestetään? Juhlakalu itse ei vielä ymmärrä kakkujen ja pakettien päälle, eikä osaa varsinaisesti leikkiä toisten lasten kanssa, ainoastaan heidän vieressään.
Koska päivä sattui lauantaille, päätin järjestää koko päivän kestävät juhlat niin, että aamulla otetaan vastaan 95-vuotias iso-isotäti, joka pelkää muita ihmisiä sen verran, ettei enää iltapäivällä jaksa bilettää. Iltapäivällä kutsuin lapsen ikäisiä kavereita ja illalla kummeja ja sukulaisia. Näin yritin keskittää juhlat yhdelle päivälle, jotta ei tarvitsisi siivota ja leipoa montaa kertaa.
Lapseni on vain puoleksi suomalainen, mikä synttäreiden vietossa tarkoittaa sitä, että varaslähtö otettiin jo pari viikkoa sitten mummilassa, koska kaikki sukulaiset eivät millään voi joka synttäripäivänä olla samassa paikassa. Tämä lienee hyvin yleistä - rakkaimmat ihmiset ovat jakautuneet eri kaupunkeihin, maihin tai jopa maanosiin, jolloin juhlintaa riittää useammalle päivälle vuodesta. Eletään sitä arkeakin tarpeeksi, joten pieni ylimääräinen juhlinta ei liene pahitteeksi.
Toistaiseksi olen havainnut lapseni synttärien järjestämisen suhteen ainakin yhden kiinnostavan piirteen: 1-vuotiskakut ovat tärkeämpiä mummeille kuin äideille. Sehän minulle passaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti